United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Marit nousi ja seurasi, vaan ei sanaakaan vastannut. Akka miellytti Marit'ia samalla kuin hän kammoitti. Gunhild meni kappaleen matkaa takaisin samaa tietä, jota myöten Marit oli tullut, kunnes seisahtui erään kiviroukkion edessä, joka oli puoli-mädänneellä ovella varustettu. Tämän oven rei'ät olivat huolellisesti savella ja sammaleilla paikatut. Gunhild nosti ha'an ja meni sisään.
Pisarat harvat, jotka huulillemme Tipahtaa onnen punapilvistäkin, On katkeruudella jo suolattuna: Tää onnen-päivä kätkee povessaan Raskaimman surun kiviroukkion. Vaikk' eivät tyhjään raueta voi työmme, Ei suotta välky sankartemme miekat, Niin kuninkaamme, suurin sankarimme On kuollut! Ah se raskas muiston-hurma Himmentää kirkkaimmankin riemuhetken.
Hämmästyneenä seisoin ja kuuntelin kuin kuvapatsas. Jumalan voimakas virta tuntui vyöryvän kuin koski sydämmeni kiviroukkion yli. Mutta se oli ohikulkeva, hetkellinen armonvihuri, joka puhalti ja välähti yöni halki. Sen mentyä minä taas lakastuin pölyyn kuin riepu, jota tuuli oli tuokion kohottanut ja sitten viskannut lokaan.