kitty-parkaa

Päivitetty: 21. heinäkuuta 2026

Tuossa hänen vanhassa tunnetussa tavassaan oli jotakin, joka mursi sen luonnottoman levollisuuden lumouksen, johon minun oli täytynyt pakottaa itseni, ja minä laskin pääni isäni rintaa vasten ja purskahdin itkemään. "Pikku Kitty-parkaa," sanoi hän, "pikku tyttö-parkaani!" ja me lähdimme alas saliin yhdessä, sillä välin kuin Betty oli äitini luona.

Elizabeth Rundle Charles - Kittyn päiväkirja: Kuvauksia hengellisistä liikkeistä Englannissa viime: vuosisadan keski-ajoilla