United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Metsäpirtin kirk'herran erityisestä pyynnöstä tuotiin kumminkin mittapuu ja se näytti ruunikon olevan kenkäin verran päälle 10 korttelia. Enemmän kohteliaisuudesta vierasta kirkkoherraa kohtaan kuin muuten, hyväksyttiin viimeinkin Hokkalan ruunikko numero kolmanneksitoista ja lukkari ripusti numerot päitsiin. "Miten se on vanha?" tiedusti tohtori vielä.
Niemelässä elettiin kaikin puolin tyyntä elämää ja kaikki näyttivät tyytyväisiltä. Emäntä kysyi kerran Villeltä, "mistä ihmeestä hän niin ymmärtäväiseksi oli oppinut?" "Kirk'herran antamasta Kultalasta", vastasi toinen, ja sillä kertaa luuli emäntä hänen viisastelevan, kun ei vastausta ymmärtänyt, mutta muutoin heidän välinsä oli parhain mitä olla taitaa.
Viimeinkin olivat paistokset paistetut ja kaikki reilassa sekä jäällä että talossa. Joutui niin kilpa-ajojen määräpäivä. Jo pimeällä saapui Kankkulaan vanha rovasti yhdessä Metsäpirtin kirk'herran kanssa. Hämärissä tulivat tohtori, nimismies ja molemmat kauppiaat rouvineen ja tyttärineen. Viimeiseksi herralistosta ehti perille kansakoulunopettaja johtamiensa soittoniekkojen kanssa.
Ensiksi ajettiin esiin Metsäpirtin kirk'herran musta ori: Hei, 11 korttelia korkea, "mainion juoksijan Alarikin vävyn poika." Tohtori tähysteli sitä portailta ja mutisi partaansa: "mainion juoksijan Alarikin , jaha, näkeehän sen. Vähän liika jyrkät lautaset, ohuet vuohiaiset ja pitkät kyljet." Sitte huusi hän kovasti: "hyväksytään, numero yksi!"