United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !


Muutamat kirjailijat sanovat, että runomittaisen runouden aika on mennyt; toiset taasen, että näytelmän ja teaatterin aika on ohi menossa. Nyt olisi elämisen oikeus ainoastaan suoranaisella runoudella ja musiikilla.

On sentään hiukan eroa pirun ja ihmisruumiin välillä, ja se ero tuli syntiinlankeemuksessa, jossa pirulta meni alkuperäinen jumalainen kauneus ja hänestä tuli kamalan suuri ja ruma ihmisen ja Jumalan sekasikiö, jonka kuvaamiseen kirjailijat ja maalarit ovat taitonsa käyttäneet. Pirusta on tehty niin hirmuisia kuvia, että kyllä hän itsekin hämmästyisi, jos sattuisi kuvansa näkemään.

Hôtel de Marais'issa ja sitten Luxembourgin puutarhan luona olevassa Lamoignonin palatsissa, missä hänen kotinsa oli Ranskan kirjallisen ja taiteellisen elämän keskustoja; siellä nähtiin melkein joka päivä provensaalilainen lyyrikko Emile Mariéton, kirjailijat P. Hervieu ja Glaser, venäläinen Stepniak ja Gambettan ystävätär, »Nouv.

Jos on lukenut, mitä Hugo vuosia myöhemmin kirjoitti Mériméestä ja mitä tämä Hugosta, niin on kovin vaikeaa ajatella, että nämä luonteeltaan vastakkaiset ja valtiollisessakin suhteessa eri puolueihin kuuluvat kirjailijat aikoinaan olivat parhaimpia ystävyksiä.

Näissä haarayhtiöissä, joiden puhdas voitto semmoisenaan meni Saksaan, kansalliskiihkoiset kirjailijat eivät ainoastaan nähneet kansallisen tullilainsäädännön salakähmäistä tyhjäksi-tekemistä, vaan vainusivat niissä myöskin Preussin sotaministeriön "salaisia linnarakennuksia". Painavampia olivat ne moitteet, joita vaikutusvaltaisen maalaisaateliston piireistä tehtiin Witteä vastaan.

Te kirjailijat olette sentään siitä onnellisia, että te pääsette kaikesta syntinne tunnustamalla. Suuri kirjailija hymyili homeerisesti. Kukin itsensä pappi, hän sanoi. Eikös sitä siihen pitäisi kaikkien ihmisten tulla? Vai kuinka, sinä vanha tolstoisti? Taidat sinä olla yhtä paljon tolstoisti kuin minäkin.

Ja ainoastaan muutaman päivän purjehdittuansa saikin hän sen näkyviin ja pääsi asettumaan sen rannalle. Maa oli Grönlanti, ja jos kuten maantieteelliset kirjailijat tekevät tämä suuri maa, jonka ulottuvaisuutta pohjoseen päin ei tunneta, luetaan Amerikaan, niin olisi Erik Röde Amerikan ensimäinen löytäjä. Ja ihmiset sinne muuttivat.

Runoilijat palvelevat sitä sytyttävillä ja innostavilla säkeillään, suorasanaiset kirjailijat kansan-elämän kuvauksillaan. Aika ei suinkaan ollut eikä voinut olla edullinen millekään yksilöllisemmille sieluntunnustuksille. Ei myöskään kansallinen realismi.

Päinvastoin kuin useimmat muut suomenkieliset kirjailijat saavuttaa Arvid Järnefelt juuri esikoisteoksessaan omaperäisen sielullisen ja kirjallisen kehityksensä korkeimman ennätyksen.