United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikä liikuttava kohtaus, kun rouva Aspegren Katrina tuo tervehdyksensä teatterin aivan ensimmäisiltä ajoilta. Odotti vain, että vainajatkin, Vilhot, Lundahlit, Salat y.m. olisivat yhtyneet elävien joukkoon. Korkeimmilleen kohosi tunteiden tulva, kun Iida Aalberg näyttelijäin puolesta lausui heidän jäähyväisensä johtajalleen: »Hehkumielin, kaukokatsein sinä eellä vaelsit.
"Mikäs on vieraan nimi? kysyi hän, kun eukko oli syönyt ja kiittänyt ruoasta. "Ompahan vaan Katrina Tanhuansuu, Aapeli Tanhuansuun leski" vastasi eukko. Ei siinä sitten paljon enempää puhuttu. Lauri muisti nyt, että hänellä oli riihi vielä kesken. Hän meni sinne, mutta Anna jäi nyt kotiin kehräämään.
Naisella pitäisi olla sen verran ylpeyttä, ettei sallisi sellaisen miesrääpiskön tulla tyrkkimään itseään, arveli hän. Katrina halveksi äärettömästi myöskin vastustajansa järjestyksen pitoa ja milloin vain voi, niin sanoi häntä mielellään »akan hutilukseksi», koko semmoista rouvaa. Ihmeellistä siis ei ollut, jos opettaja kummastuikin noiden kahden eukon tuttavallisuutta tänä iltana.
Katrina kotikananen, Kotikukka, linnukkinen, Viikon viipyi, kauan kasvoi, Istuen ison majoilla, Peripenkin notkumilla; Kolmet renkaat kulutti Isänsä avaimilla, Hirren kynnystä kulutti Heliöillä helmoillansa, Toisen hirren päänsä päältä Siliöillä silkeillänsä.