United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä ennen asui onnekkaana Hurskas sielunhoiva, kirkkoherra, Nautti huoletoinna Herran lahjaa, Jota alamaiset auliaasti Kaiken vuotta sinne kanneskeli. Lihava ei ollut kirkkoherra, Sairaanlainen, aivan vatsaa vailla, Jonka muuten muistopatsahaksi Kasvattelee moni jalo herra. Muoto kuiva paljon muistutteli Kaljupäisnä, "nykittyä pyytä," Jonka ensin ampuu metsämiesi, Vaimo vaivaselta siivet sipoo.
Koko sielullaan hän antautui vain nauttimaan ja iloitsemaan ympäristöstään ja näytti otaksuvan, että Olavikin niin teki... Oliko se luontoa vai teeskentelyä? Oliko se viattomuutta vai mietittyä? Hän oli ihastunut talon lapsiin, joita hän kanneskeli, joiden kanssa hän leikitteli ja puheli lampaista, lehmistä ja vasikoista. Talon pieni pirtti oli hänen mielestään kaikkien asuntojen ihanne.
Kuitenkin asui tässä vankassa miehessä tässä Romalaisessa niin syvä rakkaus, ettei sitä hevin voi kuvailla. Koko hänen sydämensä näytti hiukeevan puolison ja lapsen kaipaukseen. Hän ei laskenut Markoa sylistään, hän piti häntä siinä, kun hän istui, ja kanneskeli häntä, kun hän käveli. Markus puolestaan osotti isälleen yhtä syvää rakkautta.