Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Suomen prokuraattoriviraston lähetekantakirjassa olevista useista, tätä asiaa koskevista kirjeistä ilmenee, että maamme silloinen prokuraattori Carl Walléen oli kirjan varsinainen vainooja, joka oikeuslaitoksemme kaikissa asteissa yritti hankkia Juteinille vielä muutakin rangaistusta kirjan luvattomasta ilmestymisestä, vaikka hän jo nähtävästi ensi asteessa oli saanut sen tuhotuksi ja vaikka olisi luullut siinä jo olevan rangaistusta tarpeeksi.
Sen vuoksi emme suinkaan erehtyne, kun oletamme, että tämä suuri runoilijaklassikkomme on opetuksellaan ja lyyrillisellä runoudellaan ehkä paljonkin vaikutteita antanut Juteinille, ainakin niinä lyhyinä aikoina, jolloin tällä oli tilaisuus nauttia yliopisto-opetusta.
Tästä viimeisestä arvelusta huolimatta tuntuu kuitenkin edellisistä Eino Leinon lausunnoista siltä, kuin hän antaisi Juteinille runoilijana kylläkin tunnustusta.
Mitä hohtava hopia, Kuta kulta kiiltäväinen, Nepä muuttuvat moneksi. Muistosi on muuttumatoin. Heti tämän jälkeen seuraa »Jaakko Juteinille» omistettu pitkä ylistysruno, jonka lopussa on merkki -g- ja jonka nähtävästi on aiheuttanut juuri edellä mainittu »uusi tilapää puheen jatkantoon». Se kuuluu näin: JAAKKO JUTEINILLE. Kivet, ravat raunioista.
Walléen'in kirjeessä syyskuun 5 p:ltä 1827 kenraalikuvernööri Zakrewskylle kerrotaan aikaisemmin esittämäni lisäksi, että kirjaa oli painettu oli painettu 250 kappaletta, joista 189 oli saatu takavarikkoon jo v. 1827. Marrask. 13 p:nä s.v. Walléen vielä kertoo, miten kirjan oli Viipurin kämnerioikeudessa käynyt ja Juteinille tuomia langennut.
Päivän Sana
Muut Etsivät