Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Otsego-järvessä oli monta hyväksi ahvenluodoksi tunnettua paikkaa. Erään tämmöisen luona onkimassa istui muutamana päivänä Nahkasukka ja John indiani toisessa ja Oliver Edwards toisessa veneessä. "Kas kuinka järvi on kaunis ja rasvatyyni!" sanoi Edwards hetkisen vaitiolon perästä. "Oletteko koskaan ennen nähnyt sitä niin tyynenä kuin nyt, Natty?"
Siellä ja täällä nähdään joku Indianikylä eli yksityinen maja virran rannalla; tuolla tuijottaa myös köykäinen ruskeiden Indianein vene aalloilla; sillä ihmisiäkin on aarniometsiin asettunut. Hiljaisena hiipii Indiani joutsineen ja nuolineen tiheiden pensastojen lävitse, ja tarkalla silmällään huomaa hän otusten jälet eli uhkaavan vaaran.
Tuskinpa missään muualla tavataan niin monen kansan edustajia kuin juuri New-Yorkissa. Siellä nähdään vaskenkarvainen Indiani, maan alkuasukas, majesteetillisena käyskentelevän omituisessa puvussaan.
"Kuka tietää, eikö poikani Martin Paz kerran ole palaava! Kuulkaa nyt! Aseet, joita olemme saaneet Cechurasta, ovat käsissämme; ne ovat kätketyt Cordillerien vuorirotkoihin ja ovat valmiit meitä palvelemaan, kun te tahdotte täyttää velvollisuutenne". "Ja kuka meitä estää?" kysyi eräs nuori indiani. "Me olemme teroittaneet puukkojamme ja odotamme nyt ainoastaan".
Nuoren miehen silmät katselivat tarkasti kallioitten huippuja, missä hän äkkiä näki peloittavan näön: suurenmoinen voimakas indiani, varustettu joutsella, nuolilla ja kiiltävällä tapparalla kohosi kohoamistaan pimeydestä, selvästi näkyen vaaleassa kuutamossa. Hänen päässään liehui kotkan sulka, varmana merkkinä siitä että hän oli sotaretkellä.
Hispanialainen lähti pois huoneesta ja indiani, jonka sydäntä niin jalo luottamus liikutti, jäi yksinänsä. Martin Paz antautui markiisin turviin ja vaipui tyynesti unen helmaan. Auringon noustessa seuraavana aamuna antoi markiisi viimeiset käskyt lähdön suhteen ja kutsutti juutalaisen Samuelin luokseen. Sitä ennen lähti hän kuitenkin aamusaarnaan. Tätä tapaa noudatti Perun koko ylimyskunta.
Aina tähän saakka oli se nuori indiani, joka oli ollut Histin ja erään toisen nuoren tytön seurassa, pysynyt Hirventappajasta erillään. Ystävistänsäkin oli hän pysynyt erillään lähellä niitä nuoria naisia, jotka matalalla äänellä puhelivat kumppalinsa vapauttamisesta.
Mutta Martin Paz, nähdessään hirviön valkoisen vatsan kiiltävän, työnsi puukkonsa sen vatsaan ja kohta hirviön veri punasi veden. Indiani sukelsi uudelleen ja poistui kymmenen syltää hai-kalasta ja huomaamatta, miten mestisi nousi maalle, pääsi hänkin hetkisen uitua rannikolle. Hän oli jo unohtanut päässeensä hengen vaarasta.
"Kiihkeästi kysyessäni syytä tyttärenne mielentilaan ei hän tahtonut vastata. Hän laski levolle huolimatta avustani ja minä katsoin sopivaksi vetäytyä pois". "Onko tämä indiani usein ollut tyttäreni tavattavissa?" "En tiedä, mestari, kuinka usein; usein kyllä olen häntä tavannut San Lazaron kaduilla ja tänä iltana on hän auttanut tytärtänne P1aza Mayorilla". "Aauttanut ja mitenkä?"
Kun Hirventappaja oli pannut pyssynsä latinkiin ja heittänyt tomahavkin ruuheen, meni hän uhrinsa luokse ja seisoi pyssynsä nojassa surullisesti katsellen häntä. Tämä oli ensimmäinen vihollinen, jonka hän oli taistelussa kaatanut, ja omantunnon-nuhteita sekoittui voittaja-ylpeyteen. Indiani eli vielä, vaikka luoti oli mennyt suoraan ruumiin läpi.
Päivän Sana
Muut Etsivät