United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ainoastaan eräästä nurkkahuoneesta olisi yövahti voinut nähdä tulen hiukan kumottavan paksujen akkunaverhojen läpi, jos olisi arvannut sinne katsoa. Se oli neljännessä kerroksessa, vanhemmassa ruotsalaisessa osastossa. Huoneen asukkaina oli kolme ijäkästä arvon miestä, joiden pieniä järjestysrikoksia ei ylimalkaan oltu näkevinään, varsinkin kun niistä ei muille ollut pahennusta.
FOKAS. Tahdon kunnioittaa teidän karheaa, ijäkästä kiirettänne. HERMAN. Ole rauhassa ja älä juttele hulluuksia minun kanssani, poika. Kas tässä on käteni lupaukseni pantiks. Minä annan sinulle tyttäreni ja toivon että annan hänen miehelle. FOKAS. Minä luotan sanaanne ja kiitän. HERMAN. Titaanein voimat ei mua järkäytä. FOKAS. Mutta mitä asetamme nyt se tapahtukoon pian. HERMAN. Koska tahdot siis?
Suurin osa heidän veteraneistaan ruhdottiin maahan; ja pitkän ja verisen tappelun perästä Filip ja Canonchet ynnä kymmenkunta henkiin jääneitä sotureita heittivät linnan ja peräytyivät ympäröivien metsien kätköön. Voittajat pistivät wigwamit ja linnan palamaan; kaikki oli pian ilmitulessa; monta ijäkästä miestä, monta naista ja lasta hukkui liekkeihin.
Pitkä aika oli kulunut ja Saimaanniemen suku oli viimeinkin joutunut melkein häviöön. Taukoomattomat taistelut olivat sitä vähitellen kuluttaneet. Siellä istui nyt takan ääressä jäljellä ainoastaan kolme ijäkästä veljestä, kolme harmaapartaista vartijaa. Kaikki heidän poikansa olivat kaatuneet, paitsi nuorin, Saivo, ja hänen kuudessa reippaassa pojassaan yleni nyt Saimaanniemen suvun toivo.