Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Ida Falbe-Hansenin luennot ja esitelmät eivät yleensä olleet vain muiden ajatuksien ja johtopäätöksien toistamista, vaan ne perustuivat usein omiin tutkimuksiin ja niihin johtopäätöksiin, joihin hän alaansa syventyessään oli tullut. Yliopistossa olisi ollut hänen paikkansa, sanoivatkin siksi hänen tuttavansa.
"Ensin täytyy sinun, Eva kulta", sanoi Ida, "pitää vaari terveydestäsi.
Luonnollisesti käypi Bolton Karolinaa tervehtimässä. Hänen täytyy niin tehdä, ymmärräthän?" "Niin täytyi minun kumminkin tehdä samallaisessa tilassa". "Ja sitte käypi asia itsestään. He ovat luodut toisilleen. Ida raukka, hän ei saakaan Karolinaa kanssaan Parisiin". "Eikö? Minä luulen päinvastoin. Minä arvelen, että Karolinallekin olisi matkustus edullisempi". "Niinkö luulet?
Ida oli yksi näitä vakavia maltillisia naisia, joiden kanssa mies saattaa ruveta ystävyyden liittoon, ilman että hellempää suhdetta kumpaiseltakaan puolelta voi tulla kysymykseen. Koko hänen luonteensa oli niin omantakeinen, että ystävyyden rajain yli meneminen oli aivan mahdotointa.
Tänä syksynä saapui tieto, että maisteri Ida Falbe-Hansen, tämän herttaisen, pienen kodin toinen asukas, oli nyt jättänyt tämän maallisen. Senjälkeen tuo pieni huvila kai tulee myydyksi ja sen toinen asukas, Elisabeth Grundtvig, muuttaa muualle.
"Herää, rakas Ida, herää", kuiskasi hän kumartuen sisarensa yli. Ida aukaisi silmänsä ja nousi istumaan vuoteellensa. "Mitä nyt, Eva? Etkö jo, rakas lapsi, ole mennyt levolle? Miten on laitasi? Turmelethan itsesi, kun valvot näin kauan öillä." "Voi, Ida, minä olen niin levotoin, minä en voi saada unta!
Isäni maksaa hänelle ensimmäisen kirjan-pitäjän palkan ja nämät rahat panee hän säästöön, vihdoinkin täyttääksensä aikeensa. Ida on hyvä, jalo nainen, suurella mielen lujuudella ja itsenäisyyden halulla, joka minulta kokonansa puuttuu. Minä olen heikko ja horjuvainen päätöksissäni, minut voipi saattaa mihin toimeen tahansa, ilman että minä voin sitä vastustaa.
Ystävälläni, Ida van Arsdel'illa, ei ollut suurta sympatiaa siinä säädyssä, johon hän kuului ja varsin vähän omassa perhe-piirissänsäkin, jos emme ota herra van Arsdel'ia lukuun, joka piti vanhinta tytärtänsä arvossa hänen todellisien avujensa tähden, ja joka oli erittäin iloinen siitä että hän kotonansa sai seurustella jonkun kanssa, "joka ymmärsi asioitsemista", niinkuin hänellä oli tapana lausua.
Tule! ja usko minua Ida, kun katselemme maailmaa vähäsen korkealta esim. ullakkokammarista niin saamme nähdä haaveilujen olevan sumuharson tavoin levitettynä maan yli, mutta taivas on ijankaikkisen selkeänä lepäämässä sen yllä. Eräs aamuhetki.
Ja rouva Cerulian, joka katselee kutakin asiaa noiden silmälasien lävitse, jotka tekevät kaikki kohdat varsin ihaniksi, otti hänen heti syliinsä, pitäen häntä sellaisena, josta on suuret toiveet tuleville ajoille." "Oh", sanoi Ida, "onko mahdollista, että sellaiset naiset, kuin rouva Cerulian on, saattavat hyväksyä tämän sanomalehden mielipiteitä?" "Senpä he juuri tekevätkin", sanoi Jim.
Päivän Sana
Muut Etsivät