Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Tiesihän Jakob kuitenkin, että hän kiirehti, minkä kerkesi, saadakseen iltaruoan valmiiksi... Hän seisoi kauan salin ikkunassa ja katseli valoa, joka loisti hotellin yläkerroksesta. Oliko *hänellä* sitten niin hauskaa? Siinä hän kulki yksin, aherteli ja sovitteli, ja Jakob vain välisti pistäytyi hänen luokseen, hajamielisenä ja liikeasioistaan väsyneenä.
Ei venäläisten kuulunut laisinkaan tarvitsevan laukun ryöstöä pelätä, vaan päinvastoin palkittaisiin heille vielä vaivatkin. Ihmeen paljo Venäjän miehiä kävikin kuulutuksen johdosta nimismiehen puheilla, vaan yhä edelleen pysyi hän hajamielisenä ja harvapuheisena. Syksyllä täytyi hänen vielä pitää talossaan ompelijoita vaatteita itselleen pienentelemässä.
Sen vuoksi voimme helposti kuvitella, kuinka ikävystyneenä ja väsyneenä hän kuunteli puolisonsa esityksiä, kun tämä turhaan koetti saada häneltä silmäyksen ja voittaa hänen huomionsa. Kuningas istui siinä välinpitämättömänä ja hajamielisenä hyräillen jotakin äsken kuulemaansa tuhmaa operettisäveltä tai hautoen mielessänsä kuvia edellisen yön huvituksista.
Mutta puolitoimetonna virui Kölliskö sängyssään tahi istui pöytänsä edessä, seisoi akkunansa luona tahikka käveli hajamielisenä sinne tänne. Uni, ruoka ja työ eivät hänelle maistuneet. Työn johto jäi häneltä kokonaan toisiin käsiin. Kaikki asiat talossa rupesivat menemään päin mäntyä, josta syystä isä päätti minut lähettää Koivikon maanviljelyskouluun.
Pois tahdon väistyä hänen tieltään. Pois tahdon mennä avarampaan maailmaan ... siellä elämän taistelussa kadotkoon kaikki! Valtaava murhe kuvaantui Kaarlon kasvoille ja hajamielisenä lähti hän kävelemään ulos, sillä tuskaansa, jota hän ei tahtonut omaisilleen näyttää, oli hänen vaikea salata. Minne meni Kaarlo?
Ja niihin semmoisiin saivatkin Heikin kiintymään ainoaan, sillä kaikesta muusta, mitä kotona tehtiin, hän käänsi katseensa hajamielisenä pois. Pitäjän vanha rovasti kerran Vuorelassa käydessään sattui näkemään Heikin pyöriä ja hammasrattaita. Rovasti ihmetteli. Hän otti pojan polvellensa, katsoi silmiin ja taputteli lapsen kiharaista päätä.
"Jos muut ihmiset olisivat niin hävyttömät, kuin sinä olet, niin vasta sinä kuulisit kummia asioita; nyt vaan sanon: meillä ei ole kenelläkään tällä kerralla sinulle kahdenkeskistä asiaa", sanoi Kolkki Rehkoselle, ikäänkuin viitaten, että hän saisi mennä. Tuon kuultuaan lähti Rehkonen hyvästittä pois huoneesta. Hän oli niin hajamielisenä, ett'ei hän tietänyt mitä hän puhui ja teki.
Sinun tulee saada tilavampi temppeli, mieluummin Kuningattarenkadun varrella... Minä hankin sen sinulle, ehdotti onnellinen rakastaja; mutta tulehan nyt tänne ja istuudu!... Mitä sinä ajattelet?... Niinhän sinä olet mietiskelevän näköinen kuin kirjatoukka... Mitä sinä ajattelet? Mitäkö ajattelen? kysyi Anna hajamielisenä. Niin. Oh, minä muistelen entisiä, vastasi mustalaisnainen.
"Ja sentään on tarjotin kolissut ja helissyt kovempaa kuin olisi pitänyt... Mutta te katsoittekin niin hajamielisenä tuonne seinään, ikäänkuin, sieluni kautta, olisitte rakastunut rouvaan". Hän nauroi ja nousi ylös. "Aina korviin saakka, rouva Griebel". Sellaisen olisi sen pitänyt olevan, sama se vanha vaiko nuori. "Ai, ai, herra Markus, älkää tehkö poikamaisuuksia!"
Juhlammehan oli oikein onnistunut ja hupainen. Rautio lähestyi iloisena tuota nuorta tyttöä. Niin oli, vastasi hän hajamielisenä. Lapset olivat niin ihastuneita, ei mikään ilo ole puhtaampaa ja korkeampaa kuin heidän ja etenkin ilmenee se paraiten joulujuhlassa! Luuletteko sitte lasten käsittävän joulun varsinaista ilonainetta? Monesti ehkä paremmin kuin täysikasvuiset, vastasi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät