Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025

Mériméen tunteet keisarinnaa kohtaan me tunnemme: ne olivat yksinomattain uskollisen ystävän vilpitöntä osanottoa, joka pysyy järkähtämättömänä niin hyvin tukalissa kuin suotuisissa oloissa. Mutta vilpittömän ystävän velvollisuuksiin kuuluu suorapuheisuus ja rohkeus lausua mielipiteensä. Ja näitä ominaisuuksiaan ei Mérimée koskaan menettänyt hovissakaan, sitä osottaa hänen menettelynsä monissa tärkeissä kysymyksissä. Niinpä kertoo hän Panizzille, kuinka hän eräänä iltana niihin aikoihin, jolloin Ranska paavia suojellakseen ja aluettansa lisätäkseen sekaantui Itaalian vapautussotaan, otteli näistä asioista keisarinnan kanssa, jonka tekopyhyys (hypocrisie) ja paavilliset tunteet olivat tärkeänä vaikuttimena Napoleonin käytökseen. "L'affaire a été engagée avant que j'aie eu le temps de me reconnaître et de l'éviter. Elle parlait avec une grande vivacité, mais sans colère. Il me semble que j'ai été aussi ferme que possible, mais me maintenant très calme sans rien ménager. On m'a dit que j'avais été convenable. La discussion a fini par l'épuisement des gosiers, et il y a eu un grand silence de huit