Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. syyskuuta 2025
Sillä aikaa kun yllämainittu keskustelu Cecilian ja Lady Glenalvonin välillä tapahtui, istui Gordon Chillingly kahden kesken Miversin kanssa tämän pilkallisen vanhan nuoren miehen mukavassa huoneessa.
Kenelmin varovaisuus oli kuitenkin tehnyt hänenkin entistä varovaisemmaksi häntä kohtaan, ja sentähden hän nyt enemmän syytti itseänsä kuin häntä. Lady Glenalvon pani käsivartensa Cecilian kaulan ympärille ja suuteli häntä, kuiskaten: "Tuo mies on vallan pettänyt minun, hän ei ansaitse sitä onnea, jota minä olin hänelle toivonut!" "Kenestä te puhutte?" kysyi Cecilia ja kävi vaaleaksi.
Minä en kuitenkaan teidän muistutustanne ole unohtava, vaan aion olla ankarana tähystäjänä: ja jos huomaan että nuori mies koettaa päästä Cecilian suosioon, niin minä teen pikaisen lopun hänen käynnistänsä."
Kuinka säälittävää olisi hakata runko, ennenkun hedelmät ovat poimitut? Minun kädessäni on pelastuksesi, ja Cecilian juonista tulet sinä kiusallakin pelastetuksi. Tämän päivän on hurjatar määrännyt sinun kuolinpäiväksesi; katso tässä!"
Mutta, Mrs Campion, minä en vielä ole kokonaan lakannut toivomasta; ja, vaikk'en ole sitä tehnyt, luulen kuitenkin että löytyy mies, jolle minä antaisin Cecilian, jos hän olisi minun tyttäreni."
"Mutta jos se on totta, mitä huhu sanoo yli koko Roskilden, että Erik pahan Cecilian yllytyksestä on polkenut sinun, maan äidin ja sankarittaren, jalkainsa alle ja rääkännyt sinua, niin ei hän enää ole ansiollinen näkemään auringon nousua, sillä hän on silloin julmempi itse metsän villi-eläimiä, joka toki rakastaa puolisoansa, erittäinkin kun se on äiti.
Cecilia nauroi ja punastui. Nauru oli soinnullinen, punastus oli mitä? Se mies, joka istuu Cecilian kaltaisen tytön vieressä tähtisessä hämärässä, keksiköön oikean nimityksen tälle punastukselle.
Mrs Campion oli pakoittanut Cecilian tekemään tämän kysymyksen ja hän pelkäsi, tytön kalpeudesta päättäen, että tämän sydän antoi tähän kysymykseen myöntävän vastauksen. Sillä aikaa kuin edellä mainittu kanssapuhe tapahtui, oli Kenelm lähtenyt Will Somers'in luokse käymään.
Kenelm'istä oli oikein hauskaa katsella Cecilian kirkasta ja puhdasta otsaa; ja suloista kuulla tätä lempeää ääntä, jolla ei ollut mitään teeskenneltyjä väreitä, ja joka ei lausunut mitään joutavia sukkeluuksia. "Eikö teistä ole kummallista," sanoi Kenelm, "että me englantilaiset niin tuiki pilaamme tapojamme, että teemme sitäkin, jota huviksi nimitämme, niin vähän miellyttäväksi kuin suinkin?
Samana iltana Kenelm Travers'in ja Cecilian seurassa nousi puutarhan takana olevalle pienelle kukkulalle, jolla oli vanhan luostarin rauniot, josta oli ihana näköala laaksoin ja metsien, virran ja kaukaisten kukkulain yli; aurinko oli juuri laskeumaisillaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät