United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Minä sanon, korkeasti kunnioitettava herra markiisi», vastasi ritari Duncan, »että Auchenbreckin halu tulee vielä tyydytetyksi ja että hän saa tilaisuuden omin käsin maksaa velkansa Montrosen hävityksistä. Se sanoma on näet tullut meidän etuvartijoillemme, että Cameronilaiset kokoilevat kaikkia voimiansa Ben-Nevis vuoren rinteelle.
Ansaitsisinpa todella, että tähän mitättömään raamuun tulisi syöpä ja söisi kelvottomaksi koko miekkakäsivarteni, jos katsoisin sen riittäväksi syyksi ollakseni jouten tällä kuninkaan asialle ratkaisevalla hetkellä!» »Onko tämä siis järkkymätön päätöksenne?» kysyi Montrose. »Yhtä järkkymätön kuin Ben-Nevis vuorten perustus», lausui nuori herra.
Mutta rosvon oma kimakka, tyly ääni teki majurin sanat kuulumattomiksi. »Ei», sanoi Ranald, »tulkoon vaan kidutuspenkki ja hirsipuu! Antakaa minun mädätä taivaan ja maan keskivälillä, ravintona Ben-Nevis vuoren haukoille ja kotkille! Tule tänne, Annikka Lyle», lisäsi hän, kohoten arvaamattoman voimakkaana, »älä pelkää sen miehen näköä, jonka kaulaan pienoisena kapuelit.
Niistä vakoojista, jotka Ardenvohr ensin oli lähettänyt, oli muutamia jo ennen palannut; mutta ne eivät olleet saaneet muuta tietoonsa kuin hämäriä huhuja, että Cameronilaiset olivat liikkeellä. Tuntui aivan siltä, kuin olisi Ben-Nevis vuoren kupeista nytkin tullut sellaisia selittämättömiä, pahaa ennustavia ääniä, joilla se usein ilmoittaa rajuilman lähenemistä.