Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Sitten vasta yhtäkkiä vihitämme itsemme vähän ennen junan lähtöä ja muutamme meidän kauniiseen Kalevan kaupunkiin, jossa kohta pääsen itse liikkeen johtajaksi, kehui Lemminkäinen. Ja kesät asumme maatilallani, jossa mulla on suurenmoinen maanviljelys ja meijerihoito. Ja toiset jäävät tänne ihmeissään suu auki katselemaan... He olivat onnelliset. Vaan mihinkäpä se ihminen luonnostaan pääsee.
Minulla on vielä vähän puhdasta rahaa; ja minä arvelen, niinkuin te, että paras asia, jonka voimme tehdä, on se, että asumme täällä, siksi kuin hyyry-aika loppuu, ja hankimme Dick'ille makuuhuoneen jossakin likellä". Minä katsoin velvollisuudekseni viitata siihen vaivaan, jota tätini saisi nähdä, kun hänen olisi täytymys elää lakkaamattomassa guerilla-sodassa Mrs.
Aluksi rakennan ison linnan, muurit hopeasta ja portit kullasta, jossa sitte kaikki asumme, ja sinäkin, Joonas, saat oman kammarin. Sitte ostan minä uljaita hevosia, varustettuja komeilla satuloilla ja mäkivöillä, ja kullatut vaunut: niissä ajan itse, ja sinä, Joonas, seisot takana.
Minä kavahduin, niinkuin unesta tuon kysymyksen kuultuani, mutta käsitin kumminkin kysymyksen. "Koko luonto, se on: koko maailma, jossa asumme, on kuin suuri kuvakirja, täynnä Luojan viisautta, rakkautta ja hyvyyttä.
"Katsohan, Yrjö, täällä me asumme," lausui sir Edward ottopojallensa, "onhan täällä yhtä hyvä olla kuin siellä kosken rannallakin?" "Kyllä niin, on kyllä, mutta eihän täällä ole vaaria ei mummoa." Sir Edwardilla ei ollut mitään vastata tähän muistutukseen, hän vaan katkaisi keskustelun käskemällä Juhon ripustamaan Kaarlo ensimäisen muotokuvan entiselle paikallensa.
"Mutta", alkoi Anna keskeyttääkseen keskustelua, joka ei näyttänyt tulevan hänen hyödyksensä, "mutta minä ihmettelen jos isä ei tule kotia tänä iltana ja mitä uusia silloin saamme kuulla. Me asumme niin kaukana, ettemme edes saa tietää mikä kuninkaan nimi on, ennenkuin vasta vuotta jälkeen kaikista muista". "Isä tulee tän' iltana, se on varmaa", virkkoi Antti.
Minulle on aivan yhdentekevä missä me asumme, tässäkö puustellissa vai Savossa, ihan yhdentekevä. Johan minä olen kotini jättänyt, lisäsi hän hiljaisemmalla äänellä ja Henrik huomasi, että hänen sieramensa liikahtivat ja alaleuka värähti. Kyllä se oli minulle vaikeata, minä rakastin niin kotiani, voi, voi, kaikkea mikä oli kotona, ja ystäviäni.
Että Heddi kävi meillä täällä Riihimäellä ja hän oli ihan kuin toinen ihminen ja kertoi meille. Sillä minä olen nyt veturinkuljettaja ja me asumme Riihimäellä.
Hänen ilmoituksensahan on minulle antanut elävän Jumalan. Ja hän siis myöskin ilmoittaa minulle, mitä minun on tekeminen. Hän elää ja ilmoittaa itsensä jokaiselle, joka hänen sanansa kätkee. »En minä jätä teitä orvoiksi, vaan minä tulen teidän tykönne.» »Jokainen, joka minua rakastaa, se pitää minun sanani; ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä, ja asumme hänen tykönänsä.»
"Voi sitä Juhanaa, miten hän muistaa minua joka kerran, kun käy kaupungissa!" sanoi mummo itsekseen, imi kakkua ja unhotti koko vihtrillin. Kuitenkin johtui hänelle maalaus mieleen, kun Jannen tuomiset loppuivat, ja hän kysyi: "Tiedätkö, miksikä isäsi maalaa kaikki huoneet yli ympäri ja portit ja aidat? Mutta tämä hökkeli, jossa asumme, on huonoin kaikista, eikä hän tätä maalaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät