United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päästäkseen tilaisuuteen oikein arvostelemaan kunkin taipumuksia ja sielunvoimia, on hallitsija laittanut lukioita, joiden johtajat eli tirehtöörit kutsutaan karatteiksi, mikä oikeastaan merkitsee samaa kuin tutkija eli arvostelija.
Mutta kentiesi pitää arvostelija saada tietää, millä oikeudella tuntematon ja niinkuin kirjasta hyvin näkee oppikoulua käymätön mies uskaltaa yleisölle tarjota isonlaisen teoksen, jonka kokoonpano ei tyydytä nykyajan taiteellisia vaatimuksia? Siihen voin vastata, että tekijä ei ole suuresti luullutkaan itsellään olevan semmoista oikeutta.
Ei mikään arvostelija olisi "The Londonerissa" voinut pilkata lausetapaa, joka olisi ollut enemmän poikkeava siitä mitä meidän ajan elämäntapojen ja siveellisyyden kuvaaja olisi antanut rakastajan lausua. Mutta pieni perhoskesyttäjä raukka ja haltiatarsatujen kertoja käsitti kohdakkoin kaikki mitä tämä kummallisin olento maailmassa jätti sanomatta.
Saman runon lopussa on sitäpaitsi kymmenkunta säettä, joita kainostelematta sanotaan »irstaisiksi». Ja jos ne todellakin siltä kannalta ovat ymmärrettävät kuin arvostelija ne näyttää ymmärtävän, niin jättää tämä vanha runous tälläkin alalla uudemman realistisen kirjallisuuden kauas jälkeensä epäsiisteydessä ja ajatuksen epäpuhtaudessa.
Mutta nyt, jatkoi arvostelija, eivät etäisyydet vasemmalla puolen, niin lasten ja vanhempain välillä kuin myöskin edellisten välillä keskenään ole suuremmat kuin oikeallakaan puolella, joten vasemmalle jää tyhjä sija lähelle puitetta, mikä seikka ei ole eduksi ryhmälle, joka nyt minun silmissäni näyttää hieman viistolta. Onko hän oikeassa vai väärässäkö? kysyi pehtoori rouvaltaan.
Täten yhdistämällä kuvailtujen henkilöitten persoonallisen ja historiallisen elämän suurellaiseksi kokonaiskuvaksi on Ibsen luonut teoksen semmoisen että joku arvostelija on voinut sanoa Kuninkaan-alut "ehkä suurimmaksi draamaksi, joka on näyttämölle annettu Shakespearen ajoista saakka". Henkilöt: HOOKON HOOKONINPOIKA, Birkebeinien valitsema kuningas. Inga VARTEIGIN ROUVA, hänen äitinsä.
Kun Lönnrot edellä mainitun runon johdosta oli sanonut, ettei siinä 'Hekkalan Mariasta lausuta sen pahempaa, ettei kyllä valitettavasti monestakin tytöstä käy pahempia lauseita' ja kun hän vielä uskaltaa lisätä: 'Melkein lukisi koko runon hälle kunniaksi, koska siinä ei voi hänen arvoansa suuresti millään alentaa', niin ei sovi kummastella, että arvostelija 'ei toki usko yhtään Suomen sirkkuaan niin raaksi, että suuttumatta, ja vieläpä korvallekin läppäämättä' kuulisi itsestään laulettavan tällaista.
"Elämä on vaihteleva opin ja unohtamisen toimitus; mutta usein on viisaampaa unohtaa, kuin oppia. Koska olen herennyt olemasta arvostelija, niin en paljon välitä olinko väärässä tai oikeassa, kuin sitä osaa näytin. Minä luulen että olen oikeassa nyt virkamiehenä. Menköön maailma omaa tietänsä, kun se vaan antaa meidän elää sen päällä.
Erään kolmannen lehden arvostelija mainitsi siitä, että se hyvän romaanin ominaisuuksiin yhdistää oppineitten tutkimuksien tärkeät tulokset, joten se tässäkin suhteessa on de Vignyn 'Cinq Mars' nimisen romaanin veroinen j.n.e."
Tästä monivaihteisesta tunnerikkaudesta huolimatta pitää sama arvostelija häntä sopusointuisimpana ja tasaisimpana runoilijana, jonka melkein voi lukea klassikkojen pyhitettyyn joukkoon.