United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ensin annoimme Thilemannin roppia, ja kun ne ei auttaneet, niin PATRUNESSA. Todella, tämä konversationi ! Mutta mikä teidän on, rouva-kulta? Te näytätte niin synkkämieliseltä. Oletteko siukka, vai onko teillä ollut harmia? Kas tuossa, ottakaa vähän nuuskaa! Se priskaa! ANNA. No, tuhat tulimaista, mitä näen minä! Eikö tuo pulska herra tuossa ole se rikas Anderson?

Kun olimme tulleet ihan lähelle rantaa kahden kaleerin väliin, annoimme me tykkimme viivyttelemättä lausua tulotervehdykset nuotioiden ympärillä hääriville venäläisille. Kekäleitä, säkeniä ja tuhkaa tuprusi ilmaan yhtenä pyörteenä ja viholliset hajosivat kuin akanat ympäri luotoa jätettyään äskeisten nuotioiden seutuville joukon kaatuneita ja haavoittuneita.

Samalla tavalla ilvehdittiin myöskin melkein sokean saksankielen lehtorin Segercrantzin kanssa, joka ei huomannut kuinka me annoimme suurten paperileijain ja kuvioiden liehua aivan hänen nenänsä edessä, jopa joskus pidimme tuollaista tekelettä jonain oppilaana.

Vaikka annoimme mennä niin joutuisasti kuin seudun laatu myöten antoi, ennätti meidät kumminkin, ennenkuin karjan saavutimme, ja niin viisaus kuin hevostemme ynnä omakin uupunut tilamme käski pontevasti meitä seisattumaan.

Sitten joimme heidän maitonsa ja annoimme heille päällystakkimme sijaan. Kas sentähden, veikkoset, täytyy meidän nyt tehdä kunniaa näissä ryysyissä. Ei hätää mitään! huudahti Bertelsköld. Suuri Novgorod on pitänyt huolen vaatteistamme. No niin, toverit, koska meidän yhteinen hyvä onnemme on meidät jälleen yhteen saattanut, niin tahdotteko käydä osallisiksi kunnon kepposeen?

MIKKO. Puusuutari hänen kieppasi, ja heidän häitään vietettiin paraikaa, koska tulimme Karrille, minä ja Esko, eväspussi selässä. Mutta sepä lystikästä, että käskettiin meitä häihin vielä ja me tottelimme kernaasti käskyä ja annoimme kaikki maistua hyvin. Oivallista, kaikki oivallista! Mitä sitten, Mikko?

Siitä lähdettiin heti suoraan Savannaan, jonne viiden tunnin marssin jälkeen pääsimme ja olimme taasen pitkän ja ravitsevan ruokapöydän ääressä, jossa annoimme ruoan ja grogin luistaa nälkäisiin ja janoisiin kurkkuihimme; sillä viisi viikkoa olimmekin jo saaneet elää paljaalla juurikaspuurolla ja levitellä kuivia lannankokkareita pellolle sekä kuokkia, kaivaa ja istuttaa potaatteja ja juurikoita.