Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
»Näiden molempien veljesten, Angus ja Allan Mac Aulayn, isä», alkoi kreivi Menteith, »oli suurisukuinen ja suuriarvoinen aatelisherra; hän oli näet maineeltaan, vaikkei miesluvultaan, arvokkaan vuorelais-klan'in päällikkö. Hänen puolisonsa, näiden nuorten miesten äiti, oli myös hyvästä aatelissuvusta, jos minun sopii niin sanoa perheestä, joka on likeisiä heimolaisiani.
Ja vielä hän lisäsi pyytävänsä Angus Mac Aulaytä olemaan vihkiäisissä läsnä, jolla pyynnöllä tahtoi osoittaa, kuinka suuressa arvossa he pitivät neidon monivuotista suojelijaa. Mac Aulay tuli tämän sanoman kuultuansa sangen ykstotiseksi ja oikaisi vartalonsa suoraksi niinkuin mies, joka arvelee, ettei hänestä ole arvon mukaan lukua pidetty.
»Ja miksikä minulle?» kysyi kreivi Menteith huolettomasti. »Siksi», vastasi Allan, »kun otsastasi luen, että te molemmat olette luodut toinen toisenne turmioksi.» Näin puhuen hän nousi ja läksi ulos salista. »Onko hän kauan aikaa ollut tällä tuulella?» kysyi kreivi Menteith veljeltä. »Kolmen päivän verran», vastasi Angus; »tämä puuska on jo loppumaisillaan; huomenna hän varmaan jaksaa paremmin.
»Jos asia niin on», virkkoi Angus Mac Aulay, »niin täytyy antaa väelleni muutamia käskyjä ja pitää huolta siitä, että Annikka Lyle saa täydessä turvassa matkustaa kanssamme. »Annikka Lyle!» toisti Dalgetty. »Onko hänkin mukana tällä sotaretkeltä?»
Angus Mac Aulay päästi kurkustansa koko joukon vaikeita gaelinkielisiä sanoja, jotka muka olivat Inveraryn tiellä vastaan tulevien vuoriahteiden, jyrkkien paikkojen ja solien nimityksiä.
Angus kertoi mitä kauheimpia juttuja teistä taikka pikemmin raivaamattomista vuoripoluista, joita myöten tulisi Argyleshiressä kulkea, ynnä myös viheliäisistä hökkeleistä, missä tulisi pakko viettää yöt ja missä ei saataisi mitään muonaa hevoselle, paitsi jos sille kelpaisivat kuivat kanervanvarret.
Monesta syystä oli välttämätöntä, että Angus Mac Aulayn, joka oli niin kauan ollut Annikka Lylen hyväntahtoisena suojelijana, piti saada tieto, mikä muutos oli tapahtunut hänen ottosisarensa onnessa, ja lupauksensa mukaan Montrose siis ilmoitti hänelle nämä merkilliset tapaukset.
»En minä», vastasi Angus jotenkin ynseästi, »ole mikään riidan nostaja; päinvastoin mieluummin tahtoisin olla rauhan sovittaja. Minun veljessäni, yhtä hyvin kuin useimmissa miehissä, on omien riita-asiainsa ratkaisija ja mitä sanomien saamiseen tulee, arvelevat kaikki ihmiset niiden tulevan Allanille toista tietä kuin tavallisten sanansaattajain kautta.
»Noutakaa Annikka Lyle harppuineen tänne», käski Angus, kuiskaten muutamalle palvelijalle. »Ja seuratkoot minua ne teistä, hyvät herrat, jotka eivät vuorelaisaamiaista kammo.» Kaikki seurasivat kohteliasta talonherraa, paitsi kreivi Menteith, jääden yksin seisomaan erääseen niistä syvistä komeroista, joita oli seinässä jokaisen ikkunan kohdalla.
Kuin rakeet taajaan seuras Sanoma sanomaa, jokainen tuoden Sun ylistystäs kruunun puoltajana Ja hänen eteensä sen kaatain. ANGUS. Meillä Kuningas sulle laittaa kiitoksensa; Eteensä sua saattamaan vaan käskee, Ei sua palkitsemaan. ROSSE. Ja vielä korkeamman arvon merkiks Sua käskee tervehtiä Cawdor-thaniks. Siis, terve, jalo thani! Se sun arvos. BANQUO. Haa! Puhuvatko perkeleetkin totta?
Päivän Sana
Muut Etsivät