United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta," arveli hän, annettuaan tämän jälkimmäisen lupauksen, "en puhu Nikkiselle mitään. Hän varmaankin on jyrkästi kieltänyt eikä suinkaan tule sinne, sillä hän on lujempi minua." Ystävykset rouvinensa tapasivat toisensa Fontellin puodissa. Nikkinen otti ystävänsä sivulle ja kysäsi: "Kuules, ethän sinä suinkaan mene Runnipuistoon tän'iltana?" "Ja niin, minäkö?" "Niin, sinä."
Ystävykset tekivät säästäväisyys-liiton, jonka ensimmäinen hedelmä olisi se, ettei kumpikaan mene rouvansa kanssa huomenna soitannollisille iltahuveille Runnipuistoon: siellä menee näet niin paljon rahaa, kun Ameliella sekä Emeliellä on paljon tuttavia, ja niitä tietysti täytyy kutsua teelle ja illalliselle, eikä sitä huonoa illallista ilkeä teettääkään.
Hän tietysti ei tule sinne, sillä hän on paljoa lujempi mies kuin minä." Aivan samalla lailla oli käynyt aamulla Rikkisenkin luona. Amelien parasolli oli viikon kuluessa käynyt huonoksi; siis: ensin makeat pyynnöt, sitten vähän kieltoa, sitten pikkusen itkua ja huokauksia, sitten anteeksi pyynnöt ja lopuksi lupaus sekä ostaa parasolli kuin myöskin mennä Runnipuistoon.
Rakkaus, se on, se on, niin sanoakseni ... tunto ... sanalla sanoen se on rakkaus!" Ja Rikkinen nukkui kesken luentonsa rakkaudesta. Aamulla vallitsi puolisojen välillä entinen rauha ja sovinto. Jalo säästäväisyyden päätös oli miehisillä puolilla tarkassa muistissa. Naispuolisilla oli myöskin tarkassa muistissa jotain: he näet olivat päättäneet lähteä tänä iltana Runnipuistoon iltahuveille.
Jutun loppu oli se, että herra Nikkinen heltyi, ja loppujen loppu oli se, että hän lupasi ostaa rouvalleen kauniimman hatun. Voi kuinka kaunis oli Emelie, kun hän nyt hymyili kesken kyyneleitään! Se oli niin kaunista, että herra Nikkinen vastustelematta lupasi illalla lähteä Runnipuistoon. "Mutta," arveli hän sitten itsekseen, "en puhu Rikkiselle mitään.