United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Senkautta, että tämä prinsiippi, loogilliselta kannalta tykkänään epäoikeutetulla tavalla, vielä nykyäänkin enimmäkseen määritellään erään luonnonfilosofisen teorian, nim. »mekaanisen luonnonkäsityksen» kannalta, lankeaa tämän teorian heikkous toisaalta vitalismin hyväksi.
Nykyinen kemia ei siis suinkaan palvele mekaanisen luonnonkäsityksen tarkoitusperiä ja siitä huolimatta se on täyttä vauhtia kehittymässä kohti eksaktisen luonnontieteen ihannemuotoa, jossa deduktiivinen menetelmä laajassa mitassa tulee käytäntöön.
Ja jos mekaanisen luonnonkäsityksen mahdottomuus biologiassa vielä on todistelun tarpeessa, niin sen voi kernaasti myöntää Drieschin »harmonis-ekvipotentiaalisen systeminsä» avulla havainnollisesti osoittaneen. Mutta ei myöskään sen enempää.
Tämä mekanistisen prinsiipin luonnonfilosofinen määritelmä tahtoo asettaa biologisen tutkimuksen määrätyn filosofisen teorian, nim. mekaanisen luonnonkäsityksen palvelukseen, mikä tietenkään ei ole oikeutettua.
Mutta tosiasiallisesti on olemassa useampia autonomisia tieteitä. Niinpä esim. kristallografia on korkealle kehittynyt tiede, siitä huolimatta, että se tehtävä, jonka ratkaisemisen mekaanisen luonnonkäsityksen mukaan pitäisi olla sen päämääränä, on ja pysyy ratkaisemattomana. Kaikkein selvin on tämä seikka kemiaan nähden.
Kun siis du Bois-Reymond sanoo, että rauta-atomilla on samat muuttumattomat ominaisuudet junanpyörässä ja runoilijan verisolussa, hän nähtävästi ajattelee niitä tunnettuja ominaisuuksia, joita sillä on mekaanisten liikuntalakien alaisena pikkukappaleena. Siitä lankeaa selvittävä valo hänen biologiseen ohjelmaansa: biologinen tutkimus on asetettava mekaanisen luonnonkäsityksen palvelukseen.