United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onhan Suomessa kaksi kansanainesta: suomen- ja ruotsinkielinen asutus. Mutta siitä ei tässä kansamme vähittäisessä lohkouttamisessa ole ollut kysymys. Kysymys on historiallisten olosuhteidemme vuoksi ruotsia puhuvan yläluokkamme ja suomea puhuvan kansapohjan vierautumisesta toisestaan.
Ruotsinkielisen yläluokkamme suhtautumisessa kansallisuuskysymykseemme onkin ärsyttävintä se käsitteiden hämmennys, jolla he tahtovat kummastakin menettelytavasta omaksua vain sen tuottamat edut ja heidän itsekkyyttään hyvittävät puolet.
Nämä kaikki asianhaarat lukuunotettuina, voinee suurin piirtein katsoen väittää, että sivistynyt yläluokkamme 1800-luvun keskivaiheilla täydellisestä ruotsinkielisyydestään huolimatta kansallisesti oli hallitsevassa määrässä suomalaista, ja että se verellisesti kuten sivistyksellisestikin oli Suomen kansaa. SIVISTYKSELLINEN ERIST
Suomalainen on yläluokkamme vereltään ja mikäli se edustaa ja sisältää aineellista ja henkistä viljelystä on se viljelys suomalaisen vaivannäön, suomalaisen ponnistuksen elämän kovasta kamarasta esille taistelemaa.
Jos Suomessa erikoiset historialliset olosuhteet ovat vuosisatojen kuluessa kehittäneet yläluokkamme ruotsinkieliseksi, ei tämä vielä merkitse sitä, että yläluokkamme silti olisi vaihtunut kansallisuudeltaan toiseksi kuin mitä se itsessään on: yhä se silti pysyy vereltään pääasiassa suomalaisena ja mikä ratkaisee yhä se silti on Suomen kansan historiallisen kehityksen tulos.
Lukuunottamatta näitä esittämiäni lämminsydämisiä, mutta henkisesti rajoitettuja kotiseudunystäviä semmoisia ovat pelkät kotiseutuharrastelijat kuten muutkin vannoutuneet erikoisaatteilijat aina on tämä niin sanoakseni etnografis-romanttinen kansallinen heräämys ja kokoomus enimmille ruotsinkielisen yläluokkamme jäsenille vain joko kevyt ja ohimenevä, ailahtelevien joukkomielialojen aiheuttama muotioikku tai keinotekoista poliittista laskelmaa, enemmän teoreettisen järkeilemisen perustuksella hyödylliseksi ja tarpeelliseksi pääteltyä toimintamenetelmää kuin välitöntä ja elettyä yhteis- ja kokonaisuustuntoa.
Niinpä viihtyvät meilläkin nämä valitummat muototaiteet etupäässä ruotsinkielisen yläluokkamme sekä hienostuneen ja kouliutuneen taidevaiston että aineellisen kannatuksen varassa.
Niinpä voi ruotsinkielisen yläluokkamme suhde Ruotsin yhteiskuntaan ilmetä vain liehivänä, nöyrtyvänä ihasteluna, ei luovana yhteiskuntatyönä.