Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Tuskin hän kertaakaan koko matkalla koetteli kärsivällisyyttäni. Siitä ajasta saakka, kuin saavuimme Wittenbergiin, minä en kuitenkaan voi sanoa samaa. Minä pelkään niitä kumppaneita, joita hän on saanut ylioppilaitten joukossa, ja usein, usein minä soisin, että Fritzin uskonto olisi sallinut hänen jäädä meidän luoksemme, kumminkin siksi kuin pojat olisivat kasvaneet suuriksi.
Meidän olisi pitänyt kuulla hänen tulostaan Wittenbergiin monta päivää sitten. Mutta hänen jälkiänsä ei ole voitu seurata edemmäksi kuin Moran kylään Thüringin metsään. Sinne hän lähti Eisenachista, Wittenbergiin palatessansa, tervehtimään vanhaa äidin-äitiänsä ja muutamia isän sukulaisia, talonpoikia, jotka elävät metsän aukoissa.
Viimeisessä kirkossa, jossa ruumis makasi, ennenkuin se saapui lopulliseen lepopaikkaansa Wittenbergiin, kokoontui kansa sen ympärille ja veisasi yhden hänen oman virtensä: "Mä riemuin rauhass' ehdin pois" äänellä, jota nyyhkytykset ja kyynelet tukahuttivat. Näin ruumista yötä päivää verkalleen kannettiin Thüringin maan läpi.
Mutta kun näemme hänet eikä hän enää ole Fritzimme, vaan veli Sebastian! kun hänen kotinsa on Augustinin-luostari! hänen äitinsä kirkko! hänen sisarensa kaikki hurskaat naiset eikö se olisi melkein pahempi kuin ettemme näkisi häntä ollenkaan? Me muutamme kaikki kuukauden perästä Wittenbergiin, paitsi Pollux, joka jää tänne serkku Konrad Cottan tykö kauppamiehen oppiin.
Mutta ensimäinen latinainen puhe, jonka Melancthon piti neljä päivää tulonsa jälkeen, ihastutti kaikkia; ja ennen pitkää hänen luentosalinsa oli täpötäynnä väkeä. Tästä haastelivat kaikki, kun ensin saavuin Wittenbergiin. Tuloni vanhaan kotiini tuntui minusta varsin kummalliselta. Niin korkea ajan ja asianhaarain aita oli kohonnut minun ja omaisteni väliin!
Hänen ensimäinen kirjeensä siitä, kuin hän tällä kertaa jätti Wittenbergin, on kirjoitettu näin: "Hyvälle ja rakkaalle Käthe Lutherin'alle Wittenbergiin. Armoa ja rauhaa Herrassa." "Kallis Käthe!
Ylioppilaat vastaan-ottivat innolla T:ri Lutheria, niinkuin uuden aikakauden ruhtinasta; iso-ikäinen Reuchlin ja useat professorit myönnyttivät, että hän hätyyttää vanhoja vihollisia uudelta taholta. Minä olin samaan aikaan lähetetty veljeskunnan asioissa Augustinin-luostariin Wittenbergiin, että olin läsnä, kun hän tuli. Kaikki pettyivät kovasti toiveissaan, kun ensin näkivät hänet.
Mutta me lähdemme ennen pitkää vähäksi aikaa Wittenbergiin ja kuulemme hänet jälleen siellä." "Jos niin on Jumalan tahto!" sanoi hän totisesti. "Mitä Jumala on antanut meille hänen kauttansa, sitä ei meiltä koskaan riistetä." Minä olen kuitenkin monta kertaa tänään kysynyt uudestaan T:ri Lutherista, mutta ei näytä olevan mitään syytä levottomuuteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät