Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Fridolin, nojautuen Villon'in puoleen, kuiskasi tämän korvaan: "Kolmas-toista on varmaankin veli Starck." Bartolomeo jatkoi: "Niiden lisäksi muutamia palvelijoita, nimittäin joukko koiria, tiedättehän noita suuria, vahvoja St. Bernhard'in koiria, jotka ovat liikkeellä vaikka mimmoisessa myrskyssä, haistavat lumen alle haudatun matkustajan, ja väliinpä vielä kaivavatkin siksi, kun saavat sen esiin.
Vaatekauppias ja kaksi pyhissä-vaeltajaa. Gien'issä oli par'aikaa markkinat. Ravintola oli väkeä täynnä. Vaan onnellisen sattuman kautta ravintolan isäntä piti toistakin virkaa. Hän oli samalla postin hoitaja. François Villon'in tarvitsi vaan näyttää taikakaluansa, niin hän kohta sai kunniahuoneen käytettäväksensä.
Villon tempasi lampun käteensä, asetti sen tohtorin silmien eteen ja vastasi: "Katsokaa tätä kurjaa! Eikö hänen kalpeutensa ja häiriönsä teille jo sano kaikkia?" Mutta samalla kun lamppu valaisi Galazzo'a, se myöskin levitti kirkkaan valonsa François Villon'in kasvoille. Jolanda silloin liikutuksesta vallan vapisevana huudahti: "Aguilar'in kreivi!"
Molemmat tuttavamme alkoivat näitä tarkastaa, ja kätkeytyivät erään tammen ta'a. Amazoni ehti pian heidän kohdallensa. Hänet nähdessään Villon'in väriseviltä huulilta pääsi tuskan ja ilon huudahdus: "Hän! ... oi Jumala! ... se on hän!" Ja niin kiihtynyt oli hänen mielensä, että ilman Troussecaille'n apua hän olisi kaatunut tielle. Takaa-ajettu nainen heidät silloin huomasi kumpaisenkin.
Sitä samaa köyttä, jonka avulla hän edellisenä iltana, metsän toisessa päässä oli kaatanut François Villon'in ihan keskelle tietä. "Ymmärrätkö?" hän tälle puhui innokkaasti, "mikä on kerran onnistunut, voi onnistua kahdesti... Pidäs tästä päästä... Minä, toinen pää hampaissa, ryömin tien poikki. Kuinpa ei vaan ritarit meitä huomaisi!"
Starck lankesi polvilleen priorin eteen ja viitaten vuoroin Villon'in sormukseen, vuoroin siihen, jota itse sormessaan kantoi, hän lausui: "Isäni, hetki on tullut! Sallikaa minun mennä ja siunatkaa meitä." "Kas niin!" Bartolomeo huusi, "johan sen teille sanoin, että hän on oleva päällikkömme!" "Minä olen hänen aseenkantajansa!" Fridolin uljaasti sanoi. Turhaan sitä koetettiin estää.
Silloin kuningas kääntyi Villon'in puoleen ja kysyi: "Sinä, joka nyt olet nähnyt molemmat tapaukset, häh! eikö ole totta, niissä on paljon yhdenmoista?" "Kyllä muuten", runoilija vastasi, "mutta että voitettuin selkä siellä oli vapaa, ja että ne sitä käyttivät hyväksensä. Vähän kuolleita, paljon paenneita." "Ai!"
Toinen vaeltaja kysyi: "Keneksi toveriani luulettekaan?" "Lothringin herttuaksi Renatoksi", oli Villon'in varma vastaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät