viljantuojaa

Päivitetty: 8. heinäkuuta 2026

Lehtokurpan iltaan äännellessä, riihen lämmitessä, lemutessa uudisviljan tuoksun kartanolla viljantuojaa turhaan vuottelet. Kurpan yksinäisen iltaan äännellessä on kuin hiljaa, hiljaa surisit. Niinkuin vanha, rujo, masennettu ihminen, jok' on elämästä syrjään jäänyt. Kanervaista tietä pitkin illan kanssa kahdenkesken. Kuinka tänne uskalsitkin?

Uuno Kailas - Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja