Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Isän huomio kiintyi asiaan. »No, näitkö venäläisiä?» kysyi hän. »Kyllä niitä näin. Heitä oli niin paljo, että muuta en mitään nähnytkään. Tuskin näkyi mitään koko maailmasta heidän tienoillansa.» »Näkivätkö hekin sinut?»
Samana päivänä Montenegro erään Venäjän Belgradinlähettilään sähköteitse antaman viittauksen johdosta julisti sodan Turkille. Muut vallat seurasivat esimerkkiä, pantuaan armeijansa liikekannalle, ja saivat lyhyessä ajassa voiton toisensa jälkeen. Bulgarian armeija tunki aina Konstantinopolin porteille asti. Venäläisiä joukkoja kokoutui vuoden 1913 alussa Karsiin, marssiakseen Turkin Armeniaan.
Jo kauan aikaa oli Marienburgissa puhuttu Ruotsalaisten tulosta ja Venäjän sotajoukkojen marsseista. Mutta Ruotsalaisia ei näkynyt ja Venäläisiä ei tuota enemmän kuulunut. Kova sota oli leimahtanut tuleen keisari Pietarin tahdosta ja synnyttänyt muretta ja pelkoa; ja maine tästä oli kulkenut Marienburgiin.
Salamana välähtikin pelastuksen tuuma päähäni ja minä annoin potkuun koukistuneen jalkani kohdata tynnyrinpohjaa, jatkaen sitten umpimähkään potkimista ympäri kellaria, äheltäen samalla venäläisiä lauseita: »Vain niin, lurjus, koreasti alallasi siinä!
Mutta vaikea oli kuulla komentosanojakaan, sillä ankara kiväärien pauke ja tulen rätinä sekä hurjat "hurraa"-huudot niitä sekoittivat. Ruudin savu eneni enenemistään, ja kaatuneiden valitus kuului hyttyisten hyrinältä muun metelin seasta. Hirmukseen huomasi Kaarlo paljon kaatuvan venäläisiä jos vihollisiakin.
Sillä vaikka meidän armejamme, kun nostoväki tulee, kasvanee ehkä 13,000-miehiseksi, en minä kuitenkaan huoli lähteä venäläisiä vastaan ennen aikojaan, sillä heitä sanotaan olevan 20,000. Sanokaa heille minun sotatapani olevan, ett'en koskaan pane mitään vaaraan.» Kirjuri pani asiat muistiin ja vastasi sitte: »Se on merkitty, teidän ylhäisyytenne.»
Näyttää siltä kuin ratsuväen tunkemisella useampiin kyliin tien varrella olisi tehty erittäin ankaraa vastarintaa; aseilla varustettu väestö taisteli raivokkaasti. Seitsemän eri kertaa uudistettiin tuo vähäinen kohtaus, joka tapahtui Filippopolin luona, missä asukkaat samalla kertaa pakenivat kuin Turkkilaiset sotilaat, ja miehet ja vaimot ampuivat venäläisiä vastaan.
»Minä tunnen kaikki herrat ja olen hyvin onnellinen. Minä tunnen kaikki.» Alli katsoi häntä vielä uteliaammin. »Mitkä herrat? Ovatko ne suomalaisia vai venäläisiä?» »Kaikki. Minun ei olisi pitänyt syntyä.» Hän kumartui eteenpäin ja sanoi viekkaasti ja salaperäisesti hymyillen: »Minä otin kaikki tyyni. Tuonne!» Hän nousi ylös. »Päästäkää irti side! Minun pitää lähteä.»
Taistella venäläisiä vastaan, kävi kyllä päinsä, mutta meillä oli taisteleminen myöskin nälkää ja vilua vastaan. Eräs upsieri valitti siitä, ett'ei saanut ollenkaan mitään tietoja Ruotsista. Kuningas kuuli sen ja sanoi: "Pelkäättekö, että olette niin kaukana kotoanne? Jos olette uljas sotamies, niin vien minä teidät niin kauvas, että tuskin kolmeen vuoteen voitte saada mitään tietoja Ruotsista."
Mutta hän ei saanut mitään vastausta, vaan viheliäinen joukko raajarikkoja, haavoitettuja ja kuolevia tunki ulos ovesta. Kurjimmat jätettiin, heidän parkunastaan huolimatta. Koko kylä seisoi jo ilmitulessa. Tiellä, leimuavien huoneitten välillä, juoksi, ryömi ja makasi haavoitettuja Venäläisiä, jotka tuskallisesti parkuivat apua.
Päivän Sana
Muut Etsivät