varastoaittaan

Päivitetty: 8. heinäkuuta 2026

Isoina paakkuina putoili lunta lähimpien puiden oksilta; etemmäksi ei voinut nähdä mitään. Suojelevalta kallionkielekkeeltä tippui ja lorisi vettä. Tuon tuostakin tuli tuuliaispää, joka tuprautti sekaisin tuhan, noen ja tulikipinät ja lykkäsi savua varastoaittaan. Metsä huokui raskaasti ja ikivanhat puut notkistuivat tuulessa; oli niin ikävää kuin ikänä olla taisi.

Gustaf Schröder - Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa: Kuvauksia Ruotsin suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä: Wermlannin ja Taalain metsäseuduilla