United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka kreivi Dunois'ta pidettiin aika mestarina kaikissa ritariuden harjoituksissa ja hänen luonteessaan huomattiin useita niitä avuja, joiden arveltiin kuuluvan jalolle ritarille, niin ei hänen ulkomuotonsa ollut suinkaan mikään romanttisen kauneuden esikuva.
Hän seisoi nyt edessämme tottuneen palvelijan ryhdillä. Hänen ulkomuotonsa oli jokseenkin tavallisuudesta poikkeava. Vartaloltaan hän oli pitkä, kasvoiltaan jokseenkin kaunis, ja hänellä oli musta, tasaiseksi leikattu parta ja kalpeat, henkevät piirteet. "Onko päivällinen heti tuotava pöytään?" kysyi hän isännältään. "Joko se on valmis?" "Muutaman minuutin kuluttua.
Kun hän ojensi itsensä suoraksi ja istui pää pystyssä, oli hänen ilmeensä, vaikka yhä vielä synkän surullinen, kadottanut tylyytensä ja julmuutensa. Ja näin rauhallisena ollessaan hänen ulkomuotonsa oli, tosin ei kaunis, mutta merkillinen, miehuullinen, olipa jalokin.
"Minä arvaan", lausui Agnes vaaleten, "että se on isä. Hän lupasi tulla". Minä avasin oven ja laskin sisään sekä Mr. Wickfield'in että Uriah Heep'in. Minä en ollut moneen aikaan nähnyt Mr. Wickfield'iä. Sen johdosta, mitä olin Agnes'ilta kuullut, tiesin odottaa suurta muutosta hänessä, mutta kuitenkin hänen ulkomuotonsa säikäytti minua.
Minä en ole koskaan nähnyt, ei missään maalauksessa eikä todellisuudessa, kauhua ja sääliä niin liikuttavalla tavalla yhdistyneenä. Häntä värisytti niin, että hän oli kaatumallaan; ja hänen kätensä minä koskin sitä omalla kädelläni, sillä hänen ulkomuotonsa huoletti minua oli kylmä, kuin kuolema. "Tyttö on kokonaan suunniltansa", kuiskasin hänelle. "Vähän ajan perästä hän puhuu toisella tavalla".
Tässä helvetin lapsessa ei ollut mitään ihmismäistä; hänessä ei elänyt mitään muuta kuin pelkoa ja vihaa. Ja kun hänestä vihdoin tuntui, kuin olisi ajuri käynyt epäileväksi, päästi hän hänet menemään menojansa ja jatkoi matkaansa jalkaisin, jolloin hänen huonosti sopivat vaatteensa ja kummallinen ulkomuotonsa saattoivat hänet öisten kadunkulkijain uteliaisuuden esineeksi.
Tahtoen haihduttaa muiston viimeisestä vihamielisestä kohtauksesta Larssonien kanssa kuninkaan vierashuoneessa, lausui Bertelsköld perheelle muutamia kohteliaisuuksia heidän iloisen ulkomuotonsa johdosta.
Jos tänlaiselle ihmiselle sanoisimme, että hänenkin sielunsa syvyydessä, hänen tasaisen virheettömän ulkomuotonsa takana saattaa uinua mahdollisuus samaan rikokseen, joka vast'ikään johti jonkun kurjan raukan vankilan komeroihin, niin hän varmaan sekä hämmästyisi että suuttuisi. Ja kuitenkin on asian laita niin.
Tahtoisin kuvata hänen ulkomuotonsa, mutta ainoa, minkä voi hänen kasvoistaan sanoa, on, että ne ovat monen mielestä kauniitkin. Niissä on tuota »pulskan pojan» kauneutta yleensä, mutta piirteissä ei ole ainoatakaan vivahdusta, josta voisi sanoa, että ne häntä kuvaavat.