United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juhani Aho pystyttää sen kaiken järkeilyn äärimmälle jyrkänteelle, siihen, missä järki loppuu ja alkaa uskonnollinen tunne-elämä. Tyylillisessä suhteessa on Ahon vaikutus suorasanaiseen kirjallisuuteemme ollut perinjuurinen. Ei voida kirjoittaa hänen jälkeensä niinkuin kirjoitettiin ennen häntä: sen totuuden on varmaan jokainen suorasanaisen muodon käyttäjä meillä tunnustava.
Koko sielullani antautua totuuden ja vapauden avaraan maailmaan, joka nyt on auvennut minulle. *Kroll*. Luopunut. Joka sana sitä todistaa. Mutta minkä tähden sitte kuitenkin tunnustat tuon kavalan luopumisesi? Ja miksi juuri nyt? *Rosmer*. Siihen olet itse minut pakottanut, Kroll. *Kroll*. Minä? Olenko minä pakottanut sinut, !
Ja vaikka kohteliaisuus ja hienotunteisuus keskinäisessä seurustelussa usein on petosta, ovat ne silti totuuden arvokkaita liittolaisia. Ei yksikään nainen pitäisi luikertelevaa, kohteliasta roistoa parempana kuin raakaa, epäkohteliasta kunnon miestä. Mutta kahdesta yhtä suorasta ja miellyttävästä hän pitää enemmän siitä, joka on myös huomaavainen ja kohtelias.
Mutta miksi suotta menisin ilmaisemaan hänelle? Ei, se ei ole tarpeen.» Yhtä vaikealta nyt aamulla näytti koko totuuden tunnustaminen Missille. Taaskin tuntui sopimattomalta itse tuo puheeksi ottaminen, se olisi ollut loukkaavaa. Välttämätöntä oli, kuten niin monessa muussakin elämänsuhteessa, että olisi jäänyt jotain arvattavaksikin.
He eiwät sanoneet hywästikään lähtiessään Taustan torpasta; niin oliwat he pahenneet Matin harwoista totuuden sanoista!
Jumala tahtoo omissansa panna joka hermon, joka verenpisaran liikkeesen pyhän valtakuntansa työtä varten; hän tahtoo käyttää hyväksensä jokaista voimaa ja taipumusta. Ja juuri se, että Herran seurakuntaan kuuluu paljaita Jesukselle Kristukselle alttiita työntekijöitä ja urhoollisia taistelijoita, juuri se on oleva kristinuskon totuuden käytännöllinen todistus.
Siihen on myös ylläoleva esitys koetettu keskittää, seuraten siinä suhteessa ainoastaan tekijän omaa osviittaa Runokokeista, jossa hän asetti taistelun edestä vapauden korkeammalle kuin sen saavutuksen, totuuden etsinnän hänelle kalliimmaksi kuin sen löytämisen, ja merkiten lopuksi hänen asemansa suomalaisessa kirjallisuudessa J.H. Erkon hiihtämän ladun suoranaisena jatkajana, nuorsuomalaisen runouden ensimmäisenä europalaisena viljelijänä ja edustajana.
Jos ihminen ihmisenä ja ihminen itse kuuluu inhimillisenä olentona korkeampaan maailmaan, kuin personalliseen »kolminaismaailmaan» tahtoo etsiä ja löytää totuutta, täytyy totuuden, jota hän etsii ja jonka hän löytää, tyydyttää paitsi sitä tajuntaa, joka ilmenee fyysillisten aivojen välityksellä, myöskin sitä puolta personallista tajuntaa, joka ilmenee tunneruumiin, ja sitä, joka ilmenee älyruumiin välityksellä.
Siinä on seuraavallaisia ajatuksia: Järki on säde jumaluuden valosta, joka valaisee totuuden uskonnollisissakin asioissa, ja uskonto on turvautuminen Jumalaan, jota kunnioittaaksensa ihmiset ovat keksineet jumalanpalveluksen ulkonaiset tavat ja juhlalliset menot. Näiden tulee herättää tunne, jossa vasta todellinen jumalanpalvelus syntyy.
Seura suurempi näkyypi Sotaväen taivahasta; Jotka äänellä jalolla Kiitosvirren kaunehimman Aloit suullansa suloisen Sekä harpuilla heleän, Vielä pillihin puhalsit. Hyvin paukkuvat pasunat: "Kiitos korkean Jumalan Ylähällä taivahassa Tähden armonsa avaran Että tiettävän totuuden, Voiman kaikki voittavaisen.