suruvoittoisa

Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025

Kaikki oli niin kaunista ja sopusointuisaa, mutta kuitenkin tuntui vieno syksyn suruvoittoisa tuulahdus liehuvan läpi luonnon. Kenties se vaikutti seuraankin, koska se kävi yhä hiljaisemmaksi. Jokainen nähtävästi vaipui omiin ajatuksiinsa. Tästä kuukauden perästä olen jo Dresdenissä sanoi Gerda katsellen haaveksivasti eteensä. Ja me olemme keskellä koulu-olojamme lisäsi Meeri.

Aina - Kotona Kerttulassa: Kertomus nuorisolle