United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
En minä tyrkytä kenellekään ystävyyttäni, vastasi Bertelsköld, vuorostaan päätään nostaen, mutta olkaa vakuutettu siitä, etten turhanpäiten tee tätä kysymystä. Onko mahdollista, että Ester ilman teidän suostumustanne... Larsson keskeytti hänet ja laski kätensä hänen olalleen.
"Se on, että hän pyytää teidän suostumustanne avioliittoon, ja sen voitte huoletta antaa, sillä Amaliassa on miniä, jota ei tarvitse hävetä. Hän on kauniimpi kuin minä ja soitannollinen ja kaikin tavoin sivistynyt." "Mutta jospa nyt kieltäisin suostumukseni." "Niin voisipa tapahtua, että parantaisin ontumisenne taittamalla toisenkin jalkanne.
"Millä tavalla, kun me emme anna suostumustamme?" kysyi Kirri säikähtyneenä. "Pastori sanoi täällä, ett'ei siihen teidän suostumustanne tarvitakaan. Asia on jo Kolkilla tietona ja hän on ruvennut sitä ajamaan", selitti Rehkonen. "Voi hiitto sentään! Mikäs keino nyt auttaa?" kysyi Kirri hätääntyneenä. "Kaksi on hyvää keinoa.
Te tiedätte, kuinka kalliilla hinnalla minä olen sen ostanut, kuinka olen totellut teidän tahtoanne, vaikka sydämeni on ollut siitä pakahtumaisillaan. Minä olen teidän tyttärenne, en koskaan ole lakkaava rakastamasta, tottelemasta teitä ja tahtoanne kunnioittamasta; älkää vain kieltäkö minulta suostumustanne tässä ainoassa asiassa, joka koskee koko minun elämääni!
Hän on luvannut puolestansa myöskin rakastaa minua ja hänen luvallansa pyydän nyt teidän suostumustanne avio-liittoomme." Hän otti silmä-lasit käteensä, pyyhki niitä hitaasti minun puhuessani, yskäsi ja lausui: "Herra Henderson, minä olen aina kunnioittanut teitä; mutta minun täytyy myöntää, ett'en tiedä miksi antaisin teille tyttäreni."
"Ja nyt, minun herrani ja kuninkaani," sanoi jalo ruhtinatar, "pyydän minä teidän suostumustanne, viedäkseni rouvineni ja neitoineni tämän teidän armonne kautta niin onnellisen parikunnan Olli Akselinpojan linnaan, josta minun ruhtinaallinen sulhaseni on niin hyvä ja noutaa aamulla minut, saattaaksensa teidän kuningaslinnaanne, kunnioitettavassa vanhassa Roskildessa."
Minulla oli kylläksi tällä kerralla rohkeutta ja woimaa, ainakin enemmän kuin tawallisella ihmisellä. Ennenkuin prowasti kerkesi mitään sanoa, käwelin minä häntä wastaan ja sanoin: 'antakaa anteeksi, herra prowasti, minä rakastan teidän tytärtänne Wendlaa ja hän rakastaa minua; juuri nyt olemme toisillemme tunnustaneet sen, saanko toiwoa teidän suostumustanne ja siunaustanne?