United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tarvittiin enemmän n. s. »suomalaisuuden työntekijöitä», joilla ymmärrettiin jotakin hyvin paljon tärkeämpää kuin jonkun runon, näytelmän tai romaanin nukkavieru kirjoittaja.

Sitä vaatii läänin paras, isänmaan onni, suomalaisuuden asia. HANNA. Kiinteästi. Suomalaisuudenkin? ROUVA LINDH. Jotakin semmoista... Lienee peloitettu silläkin, että hän voisi menettää entisen virkansa, ellei ottaisi vastaan uutta. Mitä minä tiedän, en tiedä mitään muuta, kuin että sen jälkeen, kun tulimme tähän taloon ovat omat lapsemmekin meidät jättäneet. HANNA. Hetken päästä.

Olimme nähneet kaikki nuo »omat tuvat», jotka suomalaisuuden ja kansallisuuden eri harrastukset olivat itselleen rakentaneet, kaikki nuo varastohuoneet ja työpajat, joihin sopii koota, joissa kartuttaa ja säilyttää ja saavuimme lopulta senaatin torille.

Niinkuin eräässä myöhemmässä luvussa tarkemmin tulemme selostamaan, on suomalaisuuden toinen heräys v. 1844 saanut Juteinin kirjalliset harrastukset heräämään uudelleen eloon ja nyt hän omissa nimissään lähettää julkisuuteen »Lauseita Jak.

Kristiina kuningattaren koulujärjestyksen johdosta sai Ruotsin kieli Suomenmaan oppilaitoksissakin tärkeän sijan. Suomalaisuuden syrjäytyminen huomataan sukunimistäkin.

Elettiin isänmaallisuuden, suomalaisuuden humussa, puoluekiihkossa, joka repäisi ja innostutti mutta se oli taistelua, kansalaissotaa, veljesvihaa, sotatilaa se oli kuin leirielämää, jossa ei ole aikaa sisäisen elämän arvoille. Juhlapuheinnostusta, kvartettilaulutunnelmaa, joukkohuumausta, ei mitään yksilöllistä ylentymistä.

Se yksityistahdoista limittynyt, mutta jokaisessa yksilöllisessä kohdassaan horjumaton yksimielisyyden valli, jonka ruotsalaisemme yliopistossa muodostavat suomalaisuuden kaikkein oikeutetuimpiakin vaatimuksia vastaan ja jonka kuurolle juurelle suomalaisen sivistyksen välttämättömät ja polttavat tarpeet saavat tehottomina pauhata ja raueta, on selitettävissä vain siten, että elämän arvot ovat tälle älyn ylimystölle keventyneet ja että se senvuoksi niin kevyen vapaasti, melkein itsetiedottomuuden viattomuudella voi leikkiä huimaavaa leikkiänsä todellisuuden kanssa.

Mitä säätyläisluokkaan tulee, ei ole enää puhetta vaarasta, sillä itse vahinkokin jo on tapahtunut, ainakin niissä tähän luokkaan lukeutuvissa, jotka lapsipolvessaan eivät ole suomalaisuuttaan imeneet suomalaisuuden oikeista äidinrinnoista suomalaisen rahvaan kotikeskuudessa.

Ernst Gustav Palmèn'in kirja "Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran viisikymmenvuotinen toimi ynnä suomalaisuuden edistys 1831 1881" antaa selvän kuvan suomalaisen sivistyksen varttumisesta uudempina aikoina. Iäkäs kirjailija, joka on toiminut monella eri alalla, mutta erittäinkin on lausunut mielipiteitänsä yhteiskunnallisista kysymyksistä, on Agathon Meurman.

Itse se teko, suomalaisuuden juurittaminen Suomen kansan ainoasta korkeimman viljelyksen ahjosta, on jo sinään niin huimaavasti paradoksaali, että siinä työssä voi viattomalla, vilpittömällä mielellä uurastaa vain ihmisryhmä, jolle elämä on kulunut pelkäksi estetisoivaksi ja dialektisoivaksi ajatuskokeeksi, jota voi käsitellä ja taivutella täydellisen älyllisen mielivallan mukaisesti.