silmäluontaan

Päivitetty: 9. elokuuta 2026

Huomaamattomasti räpäyttäen vasenta silmäluontaan ojensi Flaccus kätensä, etsi runosäkeen käsikirjoituspaperien joukosta ja sanoi: Pelkkää lorua, kuten tulee ollakin tällaisissa tapauksissa. Tässä on kaiku omasta veltostuneesta sydämestäsi: Vaikk' pieni oon, käyn aina vaan, Käyn hiljaa tyynehesti; En taaksepäin käy milloinkaan, Vaan eteen tasaisesti.

Emil Fredrik Nervander - Vanhoista kätköistä