United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräs neekeri tunsi minut kohta kun astuin pihalle ja Senor Altascar tuli itse korridorissa vastaani. Minä olin niin väsyksissä, että ainoastaan pyysin huoneita itselleni sekä uupuneille soutajilleni. Hän loi silmänsä poikki leikattuun lämsään, jota vielä pitelin kädessäni. Minä aloin puhua Georgista sekä pelostani; mutta hän pani kohteliaasti ja tavallistaan vielä leppeämpänä kätensä olalleni.
Tuona päivänä hänelle sattui hyvin onnellinen tapaus: päivällisaikaan ilmestyi taloon rouva de Larsonnièren neekeri tuoden häkissä olevan papukaijan ynnä istumapuun, ketjut ja munalukon.
Heillä ei ole suurta ruumiinvoimaa ja sentähden he eivät voikaan päivässä tehdä yhtä paljon työtä, kuin yhtä moni valkoihoinen eli Neekeri kyllä valmistaa; mutta mitä voimassa puuttuu, sen he ahkeruudellaan ja kestäväisyydellään palkitsevat.
Nuori tyttö oli huutamaisillaan apua, kun hän näki molempien miesten nousevan seisaalle. Neekeri tarkasteli vastustajaansa ja huudahti: "Te! Te! Tehän se olette!" Ja hän seurasi tätä miestä, joka, ennenkuin Sara oli voinut huudahtaakaan, näytti hänestä kummitukselta toisesta mailmasta.
"Nyt toivon sinun viimeinkin lopettaneen onnettomat kertomuksesi," sanoi herra Vanderstraten, ja sytytti täytetyn piippunsa, jonka neekeri tarjosi hänelle sytyttimen kanssa. "Miten! Eikö vieläkään? Sano pois, että kerrankin pääset perille."
Hän ei jaksanut ryömiä edemmäksi, vaan laskeutui alas oven eteen, ja sinä yönä valkoinen mies ja musta mies makasivat vieretysten, kuolleina. Nuo molemmat olivat minun ystäviäni." "Se oli helkkarin reipas neekeri," sanoi Peter, "olen kuullut ennenkin samanlaisia juttuja heistä. Kerran eräs tyttö tapettiin, kun hän ei tahtonut ilmaista emäntänsä olopaikkaa.
"Ja kukapa tarttuisi aseisin minun tähteni?" kysyi herra Vanderstraten. "Kaikki, jotka uskovat hyvään Jumalaan", vastasi neekeri teeskentelemättä, mutta arvokkaasti. "Hyvä pappi opettaa heitä rakastamaan heidän isäntäänsä, vaikka isäntä olisikin kova. He tahtoisivat mielellään ansaita herran rakkautta.
Luonto oli antanut neekerille hyvän sukkeluuden, ja häntä oli Valdemarin nyt lähinnä Jumalaa kiittäminen pelastuksestansa. Niinkun salama juoksi hän ulos ikkunasta, hyppäsi pauhaavan rahvaan päähän ja löi kepillä väkeä, joka luuli häntä itse p leeksi ja kiireesti jättivät paikan. Kun seutu oli tyhjä, sai jalo neekeri vihdoin tilaisuuden etsiä haavoitettuja.
Mutta en minä häntä tappanut, vaan neekeri. Tyttö-raukkaa, hän olis niin hyvästi menestynyt haaremissani. Ja sinä et pelkää enää Abdallahta? jatkoi Kafur riemullisella äänellä. En, en pelkää häntä; minä otin häneltä hevosen, minä jätin hänen yksinään erämaahan ja myrskyyn. Hän ei pääse sieltä hengissä. Hietaan hautaunut, kenties kuollut! huudahti Kafur, raastaen vaatteitaan rikki.