Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025


Täällä asuva portukalilainen päällikkö Tito Augusto d'Arajo Sicard vastaanotti Livingstonen ystävällisimmällä tavalla.

Livingstone aikoi kulkea Niassan yli, mutta arapialaiset, jotka kyllä tiesivät, että Livingstone aina julkisesti vastusti heidän ilkeätä orjakauppaansa, eivät antaneet hänelle lainaksi minkäänlaisia venheitä, vaikka niitä kyllä lupailivat, ja viimein täytyi Livingstonen kulkea järven eteläpuolitse sen ympäri, kun hän kauan oli turhaan odotellut arapialaisten lupauksien täyttämistä.

Seshekestä matkusti Livingstone Linyantiin, jossa hän löysi kaikki tavaransa, jotka hän sinne oli jättänyt, säilytettyinä ja hyvässä kunnossa. Vaikka Sekeletu hyvin mielellänsä olisi pitänyt Livingstonen asumassa maassansa, palasi tämä kuitenkin takaisin Teteen ja sieltä rantamaalle, tammikuussa v. 1861.

Itse hän palasi Englantiin, jossa alussa epäiltiin häntä valhettelijaksi ja petturiksi, jopa väitettiin, ettei hän ollut koskaan Afrikassa käynytkään. Kuitenkin täytyi maatieteellisen seuran jäsenten viimein tunnustaa Stanleyn ansiot Livingstonen auttamisessa ja hän sai Englannin kuningattarelta vastaanottaa kauniin muistolahjan.

Tekivätpä he useita ryöstöretkiä Sitshelin heimokuntaakin vastaan silloin kun Livingstone asui Kolobeng'issä, hävittivät Livingstonen asunnon ja turmelivat hänen kirjastonsa.

Tämä ruhtinas vastaanotti Livingstonen hyvin ystävällisesti ja kestitsi häntä useita päiviä, mutta täällä osoitti Portukalilaisten harjoittama orjakauppa jo huonot seurauksensa, ja vierasvaraisuus oli tästälähin lopussa.

Lahjat, jotka Livingstone toi Loandasta, vastaanotettiin suurimmalla ihastuksella ja kun Sekeletu seuraavana sunnuntaina tuli Livingstonen pitämää jumalanpalvelusta kuulemaan, herätti hänen univormupukunsa suurempaa huomiota kuin saarna.

Tällainen uutinen tuntui niin lempeän miehen kuin Livingstonen mielestä kumminkin katkeralta. Hän otti muutamia seuralaisistansa Kilimaniin saakka, vaikka huonon vuodentulon vuoksi olikin vaikea saada elatusta, että nämä saisivat nähdä valtameren. Makololot olisivat mielellänsä seuranneet etemmäksikin, vaan Livingstone oli epätietoinen miten hän itsekään pääsisi Englantiin.

Kun raha noissa tuntemattomissa maissa oli aivan arvotonta, sillä maan asukkaat eivät sille antaneet mitään arvoa, vaan tekivät vaihtokauppaa, niin täytyi Livingstonen viedä mukanansa kymmenen pakkaa vaatetta ja kaksi säkillistä lasihelmiä, joilla hän voisi vaihettaa tarpeita alkuasukkailta.

Laivaväestön ystävällisyys, kun he Makololoille jakoivat ateriansa, aivan samoin kuin nämäkin olisivat samallaisissa oloissa tehneet, miellytti heitä suuresti, ja erittäinkin se seikka, että laivan väestön päälliköt, upserit, jotka he saivat tietää Livingstonen kansalaisiksi ja olevan täällä estämässä mustien ihmisten myymistä, osoittivat Livingstonea kohtaan suurta kohtelijaisuutta ja ystävyyttä, vaikutti heissä hyvin edullisen tunteen Livingstonea kohtaan.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät