Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Sentähden tämä lienee sovelias paikka heitä tarkemmin katsella . Etevimmät kansanrunoilijain teokset on K. Grotenfelt koonnut Suom. Kirjallisuuden Seuran kustantamaan valikoimaan "Kahdeksantoista Runoniekkaa" . Hänen ensimmäinen laulunsa oli sattuva pilkkaruno Nimismies Kokista.
Jopa puuttuupi puheeni, Lasken lauluni lopulle, Ei taia koko tarina Olla markan maksavaista, Kovin on koottuna välehen Tämä tärkissä ajassa. Tässä on vähäisen virttä, Joka on koottuna Kokista, Siitä Hannosta hyvästä, Suloisesta suutarista, Joka kulki Kuortilasta Nälissänsä näille maille. Tämän ei tapoja tietty, Hanhijärvellä havaittu, Eikä ensin uskottuna Niin vahvaks valehteljaksi.
Tultuamme ruorimiehen luo, emme nähneet jälkeäkään kapteenista, perämiehistä tahi heidän tavallisista apulaisistaan, kokista ja kajuttavahdista. Ruorimieheltä sitten saimme tietä kaikki. Hän kertoi sekaperäisellä kreikansekaisella englanninkielellä seuraavaan tapaan: Hän oli seisonut ruorissa ja odottanut levolle pääsevänsä, sillä hänen päänsä oli kovin kipeä.
Kuitenkin olen koettanut kustakin laista esiintuoda esimerkin: ylistysrunoista luetaan tässä Korhosen kaunis, miehekäs runo "Torppari palmulle"; moiterunoista, joita usein törkeytensäkin tähden on mahdotonta painattaa, Makkosen mainio runo "Hanno suutarista" ja Heikki Väänäsen "Kellon kylän Mariasta" ja Korhosen pilkkalaulu "Nimismies Kokista"; kirkkorakennus-runoista on esimerkki Makkosen runo "Kerimäen kirkosta."
Semmoisia puhde-iltamia kutsuttiin "kökäksi". Noista kökistä oli paljon hyötyä, sillä se synnytti neideissä sekä valppautta että kätevyyttä. Kukaan ei joutanut siellä torkkumaan ja itsekunkin työ tuli siellä arvostelluksi. Tyttöjen kökkään eivät pojat saaneet koskaan tulla, sillä vanhat ihmiset eivät sitä sallineet kahdesta syystä.
Päivän Sana
Muut Etsivät