kertaella

Päivitetty: 1. toukokuuta 2025

Hän oli kuollut. Veljet polvistuneet. Aurinko koittanut akkunasta. Luostarin päämies kohottanut äänensä ja jättänyt tuomion Herralle korkeudessa... Se oli kauneinta, mitä Johannes milloinkaan muisti kuulleensa tahi lukeneensa. Eikä hän koskaan voinut sitä mielessään kertaella tulematta liikutetuksi miltei kyyneliin. Olihan se aivan kuin hänestä itsestään tai hänelle itselleen kirjoitettu.

Eino Leino - Naisen orja