juoksunjalkaa

Päivitetty: 1. toukokuuta 2025

Kun tainnoksiin mennyt jälleen pääsi ajatuksissansa selville, loi jo puolipäivän aurinko hehkuvia säteitänsä, ja kaikki, mikä elävätä oli, kätki itseänsä arasti sen kuumilta, paahtavilta henkäyksiltä. Ainoastaan ylösnousnut ei niistä huolinut, hänen poskensa paloivat, silmänsä leimahtelivat, huulillaan pyöri autuaallinen hymy; juoksunjalkaa riensi hän Neapeliin takaisin.

Elise Polko - Soitannollisia satuja ja jutelmia