United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikä tainnut mokomalle sanomalehtien halveksijalle kuin minulle tehdä kovinkaan pahaa kerta silmäillä maaseutulehtiäkin. Ensimäinen pätkä, johon katseeni kiintyi, olikin J. V. Snellmanin muistoonpanot Aleksanteri II:n käynnistä Hämeenlinnassa ja Parolan leirissä kesällä 1863 ja tuon suomalaisen isänmaanystävän "audienssista" maan suuriruhtinaan luona.
Jos kuka tahansa nuori mies saattoi »porhaltaa» Pariisiin, panna »karvareuhkan» päähänsä ja harjoittaa mielensä mukaista kielellistä vallattomuutta, niin kuinka silloin oli käyvä suomalaisen isänmaan ja sen isiltä-perityn kansallisromantisen viljelyksen? Sitä ei ollut sallittava eikä todellisen isänmaanystävän suinkaan sopinut katsoa ristissä käsin sitä. Ainakaan A. Meurman ei voinut sallia sitä.
Sen lisäksi sattui, että Justinianuksen ahne edeltäjä oli vanginnut Valeriuksen isän ja veljen, jotka olivat kauppamatkalla Bysantissa, mestauttanut heidät muka erään salaliiton jäseninä sekä anastanut heidän itämailla olevan omaisuutensa. Isänmaanystävän valtiollisen vihan lisäksi tuli siis vielä mieskohtainen viha.
Mutta sisässäni minä olin niin tyytyväinen itseeni, että oli melkein vaikea näytellä hallavaarasta huolestuneen isänmaanystävän osaa. Päätökseni. Tähän voisin jo lopettaa kuvaukseni, ellei minulla olisi vielä lisättävää jotakin, joka valaisee minua vähän toiselta puolen. Olen kaiken aikaa pitänyt silmällä, että saisin esille yleiset piirteet luonteessani ja pyrinnöissäni.