United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä mies vähäväkinen, Uros heikkohengellinen, En ole iso iältä, Vahva varren kasvannolta; Vaan kuitenki, kaikitenki, Jos ei muut lihavat laula, Verevämmät vierettele, Niin mä laulan laiha poika, Kuiva poika kuikuttelen, Laulan laihoilta lihoilta, Kupehilta kuuttomilta, Tämän iltasen iloksi, Tämän päivän päätteheksi.
Yhdestoista kohtaus. Mik' ompi täällä? Ken se siellä vahdin Lävitse tunkee, häiriten mun untain? En ole, mikä olen. Linnast' en Ma tule, vaikka tulen sieltä. Mull' ei Nimeä, vaikk' on kakskin. Päivän vanha Ma olen, vaikka iältä jo mies, Ja tuhansien arvoinen tok' olen Ma teille, herttuan, kansan asialle. Hämärä, kumma puhe, josta vaan Voi päättää, että linnast' oletten, Tän aian hullulasta.
Koskee erittäin talon, jos toisinaan muihinkin toimiin. Sen nyt tietää jokainen, että työt menestyvät sitä myöten, kuin niitä huolella ja uutteruudella toimitetaan. Nuorra naista kiitetähän vanhana sotaurosta. Ei yksi eikä toinen ikä ole itsestänsä kiitettävä, vaan sen mukaan, mitä kultakin iältä vaaditaan.
Pakkalan teokset ovat melkein järjestään kuin muistelmia varhaisemmalta iältä, ja hyvin uskoo hänen sanaansa, että ne on kirjoitettu omiksi iloiksi. Niissä on muistelon hiljainen ilo. Kts. kuvallinen kuukauslehti Otava helmik. 1912, Pakkalan kirjoitus: 'Miten minä aloin. Uusi kirjallinen suunta ei siihen saakka vielä ollut näyttänyt oikeata sisuaan.