Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
"Sulo, rauha, oi sopu suloinen", hyräili herra Markus itsekseen. "Hiljaisuus sä, mi levon tarjoat!" Taivas! Hän kääntyi ympäri ja katsoi alakerran avonaista akkunaa kohti, josta pianon säveleitä kuului. Sitten heitti hän päätänsä taaksepäin, nauraen. "Peto, hirveä helylaatikko!
Temppelinä oli iso, komea ruokasali perän puolessa. Minä astuin sisään. Uskovaisia, joita oli "pöytiin istunut," oli jo kosolta saapuvilla mutta syvä hiljaisuus vallitsi seurakunnassa. Upseerit astuivat puhelavan perälle, ja heidän keskellään istui ylinnä kapteini Anderson pastorina.
Miehien näin puhellessa ja melutessa oli päivää iltapuolelle kulunut. Matti, joka nyt oli kotonansa, rupesi vähän kotitöitä toimittamaan. Molemmat menivät he vihdoin ulos mökistä pihalle. Taasen vallitsi hiljaisuus mökissä; mutta ainoastaan muutama minuuti miesten mentyä. Muurin päältä kuului ensinnä hiljainen ruikutus, sitten näkyi sieltä jalka ja vihdoin seurasi koko ruumis.
Minä olin silloin vielä aivan nuori ja pidin häntä oivallisena miehenä, mutta olin silloin niin kokematoin, ett'en voinut tehdä omantakeista arvostelua". Kaikkea tätä ajattelin, istuessani pimeässä Bolton'in huoneessa. "Luuletko tehneesi oikein, niinkuin teit?" Syvä hiljaisuus vallitsi; vihdoin vastasi hän, huoaten raskaasti.
Kauhunaan, mahdottomuutena ovat hänestä päivällisten ja illallisten pitämiset mutta minä tiedän erään vierashuoneen, jossa vallitsee tyyneys ja hiljaisuus ja jossa seisoo sangen nattaunut vanha sohva, ja tänne astuu hän sisään ovelle koputtamatta, ja siellä näkee hänet usein sohvan selkimeen nojautuneena puolittain suljetuilla silmillä, mitään ympärillä olevista huolimatta, jotka myöskään eivät häntä häiritse.
Silloin Väinämöinen vakavana ja synkkänä, mutta ääni salaisesti murheen murtamana, langetti tuomionsa: Tutkivan ankarana ja voimakkaan loihtivana lepäsi lapsessa vanhan tietäjän katse. Syntyi syvä hiljaisuus, odotuksen, tuskan, toivottomuuden hiljaisuus.
Minä tulin jälleen alas päivällistäni syömään; ja myöskin aterian verkkainen mukavuus ja paikan säännöllinen hiljaisuus sillä se oli tyhjä vieraista, koska tuota pitkää lakimiesten loma-aikaa vielä kesti puhuivat sujuvasti Traddles'in rohkeudesta ja kuinka vähän hänen sopi toivoa vielä kahteen kymmeneen vuoteen saada elatustaan.
Pomponia kohotti hienot kasvonsa iltaruskoa kohti ja vastasi vaatimattomasti: "Ei Nero maailmaa hallitse vaan Jumala." Syntyi hetkisen hiljaisuus. Tricliniumin likeisyydestä kuuluivat jo vanhan sotapäällikön, Vinitiuksen, Lygian ja pikku Auluksen askeleet, mutta ennenkuin he saapuivat paikalle, ehti Petronius vielä kysyä: "Sinä uskot siis jumaliin, Pomponia?"
Mutta ylinnä muita ääniä jyrisi Crispuksen huuto: "valvokaa! valvokaa!" Ajoittain vallitsi hiekkahaudassa hiiskumaton hiljaisuus. Tuntui siltä kuin ihmiset henkeä pidätellen olisivat odottaneet, mitä tuleman piti. Silloin ei kuulunut muuta kuin kumina hajoavasta kaupungista. Sitten pääsivät rukoukset, voihkeet ja huudot taasen vauhtiinsa. "Lunastaja, ole laupias!"
Oli miten oli, kirjat olivat vahingoittumattomat. Niin voi Herra pelastaa, kun hän tahtoo. Kertomus oli lopussa, ja sitä seurasi yleinen hiljaisuus. Juhlallinen vakavuus kuvastui kaikissa, jotka olivat kuulleet vanhuksen ihmeellisen kertomuksen. Ei halunnut kukaan katkaista äänetöntä hiljaisuutta, kunnes vihdoin Husula kysyi mitä kirjoja laatikossa oli.
Päivän Sana
Muut Etsivät