hellimpiin

Päivitetty: 7. heinäkuuta 2026

Niin me itkimme yhdessä hetken aikaa, ja sitten hän notkisti polvensa minun kanssani vuoteensa viereen, tyhjentäen sydämensä hellimpiin esirukouksiin, joista sydämeni suli, niinkuin jää kevään päivänpaisteesta ja sateesta sulaa. Mitä hän lausui, minä en sanasta sanaan muista.

Elizabeth Rundle Charles - Kittyn päiväkirja: Kuvauksia hengellisistä liikkeistä Englannissa viime: vuosisadan keski-ajoilla