Suuret kirjavat venetsialaislyhdit levittivät himmeää värillistä valoa vieraille, jotka ihanan illan houkutuksesta vielä istuivat ulkona huvilan pengermällä. Osa heistä katseli ulos merelle, joka pitkinä, kuohuvina maininkeina vieri rantaa vasten ja heiasti yön tummaa sinitaivasta lukemattomine kultatähtineen.
Tuo muutoin jo köyristynyt vartalo oli nyt suora, koko ryhti oli käskevä ja osotti murtumatonta voimaa; korkean nenän hienot sieramet liikkuivat kiivaudesta, otsan rypyt olivat syventyneet ja sen verisuonet pullistuivat, mutta silmistä heiasti lempeys, eikä nuo kokoon vedetyt, tuuheat kulmakarvatkaan voineet kaikkea hyvyyden vivahdusta jyrkiltä kasvoilta kokonansa poistaa.