astuinkäytävä

Päivitetty: 14. syyskuuta 2026

Inkeri väänsi päätään kaikkialle, siellä ei löytynyt ketään; se oli niin kummallista, melkein pelottavaa, se oli taikatemppujen tapaista. Astuinkäytävä oli valoisa, leveä ja mukava; ensimmäisessä huoneessa seisoi jäykkä ja korea palvelija, joka aukasi heille pääovet. Tämä ei ollut ensinkään Greetan mieleen; hän oli toivonut, ettei heillä olisi palvelijoita mutta ehkä ei voinut toisin olla.

Cornelia Lewetzow - Naapurimme; Margreta: Kaksi kertomusta