Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Mutta minä, minä pidän asian peräti tärkeänä. Sillä vielä nytkin, kun muistan poikuuteni huikeat päivät niinkuin Aleksis Kivi sanoo herahtaa silmästäni katkera katumuksen kyynel. Jos minun poikana ollessani joku olisi kirjoittanut mahtavan pääartikkelin sanomalehteen kaikista niistä pahuuksista, joita minä ja kumppalini harjoitimme, olisimme varmaan ja arvelematta kääntyneet hyveen tielle.
Eräs vanha runoilija laulaa: »Maa multainen se juopi Ja puut ne juovat maata, Meretkin ilmaa juovat Ja merta päivän tähti Ja kuu se juopi päivää.» Tämmöistä on oikea vanhanaikainen juoppous. Aleksis Kivi puhuu »Yö ja päivä» -nimisessä näytelmässään »ilosta juopuneista silmistä», vaikka niiden omistaja oli tyttö eikä ollut maistanut väkevän tippaakaan.
Joulun aikana saapui sisarten kirjallisesta kehoituksesta hänen veljensä Frans taloon, ja Aleksis, joka ei ollut huomaavinaan niitä salaperäisiä, pitkällisiä neuvotteluja, joita sisarukset suljettujen ovien takana pitivät, otti hänet sydämellisesti vastaan.
Luutnantti Aleksis, syntyisin Saksalainen, Liiwinmaalta, oli majoitettu myös pienessä talossa, aiwan Ernestin majatalon wastassa, toisella puolen katua. Eräsnä iltana Aleksis tuli Ernestin luo ja näytti kuin hänellä olisi jotakin hywin hauskaa kerrottawaa. "Olisin hywin onnellinen", sanoi Ernest, "jos aina woisin olla niin hywällä tuulella kuin sinä Aleksis."
Paremman taidesanan puutteessa me voimme sitä tässä nimittää esim. kansalliseksi realismiksi. Sen puhtaasti kirjalliset syntysanat olivat jo Aleksis Kivessä, joka suomalaisen kirjallisuuden kehityskulussa merkitsee juuri näiden kahden taidesuunnan toinen toisestaan kehittyvän, ei vastakkaisen kultaista keskiväliä. Mutta sen aatteelliset syntysanat olivat vielä sanomatta.
Kun lähdössä oltiin, jolloin hänen toverinsa olivat valmiit lähtemään kotia päin peninkulman pituiselle matkalle Mustialaan, sanoi Aleksis Reginalle, jonka rinnalle hän oli pysähtynyt: Ensi pyhänä kello 6 tulen yksin Forssaan, tule minua puolitiehen vastaan, niin saamme jutella hetkisen yhdessä. Tahtooko Aleksis sitä? kysyi Regina.
Tottuneena mukaantumaan vanhempien sisarustensa oikkuihin ja ollen muuten luonteeltaan rauhallinen, taipui Aleksis, pahaa sanaa hiiskumatta ja vähintäkään mistään kiivastumatta, tähän kaikkeen. Olisi voinut luulla, että hän niin käyttäytyi, toivoen siten sisarten vähitellen väsyvän.
Mutta tyttö oli ollut kyllin järjetön vastatakseen, ett'ei hän ikinä enää naimisiin menoa ajattele. Sill'aikaa kun sydämen pohjasta naurettiin tuota hullunkurista tyttöä, tarttui Aleksis toisen kerran viinapulloon, kaatoi omaan lasiinsa ja antoi pullon sitten kiertää ympäri pöytää.
Kalpeana kääntyi Aleksis ympäri ja nosti nopeasti kätensä sydämelleen. »Odotahan», kuiskasi hän Arvidille, tarttui hänen käsivarteensa ja horjahti. »Hiljaa!
He riensivät sentähden suoraa päätä hänen uuteen kotiinsa, jossa Amalia hämmästyksellä otti heidät vastaan, aavistaen, että heidän tulonsa veljen tykö häntä kovin häiritsisi. Eräänä päivänä, jona Aleksis tunsi itsensä reippaammaksi, ei Amalia saattanut panna vastaan, kun sisaret rukoilivat, että saisivat ottaa jäähyväiset häneltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät