ainuitakaan

Päivitetty: 1. tammikuuta 2026

Jos menin yli Nevskyn tai kävelin kesäpuistossa tai pitkin virran rantaa ei ainuitakaan kasvoja enään, joita olin tottunut kaiken vuotta kohtaamaan, määrättynä hetkenä, samalla paikalla. He eivät luonnollisesti tunne minua, mutta minä tunnen heidät.

Fyodor Dostoyevsky - Valkoisia öitä