United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Sporus oli päässyt noin käsivarren pituisen matkan päähän, hyökkäsi retiarius äkkiä eteenpäin ja heitti verkkonsa. Nopealla ponnahduksella gladiaattori pelastui kuolettavasta ansasta; häneltä pääsi riemun ja raivon kiljahdus, ja hän hyökkäsi Nigerin kimppuun.
Helenan tempasi yhtäkkiä entisen tapainen riemun sykähdys. Mitäpä jos tämä epäilys todella olisikin ollut vaan hänen omaa oikullisuuttansa! Jos niin oli, niin ei häntä enää mikään vaivaa. Olkoon "sekin" asia sitten päätetty ja olkoon hän vaan vaikka kihloissakin.
Kun se aika alkoi lähestyä, jolloin hän sai laivan keulan kääntää kotia kohden, ei hän voinut nukkua paljon laisinkaan, niin kiihkeästi rakasti hän vaimoaan. Se olikin ilon ja riemun hetki, jolloin kapteeni sai astua kotikynnyksen yli ja sulkea rakkaan vaimonsa syliinsä. Tämmöisessä onnellisuudessa kului joku aika.
»Kuinka sievä rakastava pari!» sanoi herra Merckel hyvillään hieroen käsiään. Kun schrandenilaiset näkivät nuo molemmat näin koreasti yhdessä, näytti heillä olevan hyvä halu jatkaa vaimojensa urotyötä täällä sisällä. Reginan näkeminen vietteli heitä aina vastustamattomalla voimalla heittelemiseen. He päästivät riemun ulvonnan ja katselivat sopivia heittoesineitä.
Ja tässä, tässä on se maa, Edessä silmämme; Ja näyttäin järvein rantoja Sanella voimme riemulla: Kas tuota maata, tuoss' on se, Se maa mi äitimme! Jos loistoon meitä saatettais, Tuon sinen kultakaan, Jos tähtein riemun sielu sais, Miss' itkien ei huoattais, Niin tähän maahan köyhään vaan Haluisimm' uudestaan.
Ja hänen kirjeensä sitte, ne olivat alinomaisen riemun lähteenä, eikä Anna olisi voinut koskaan uskoa, että hän lähettäisi niin pitkiä päiväkirja-muistiinpanoja tai että hän edes kirjoittaisi niin hyvin.
Vastaa riemun raikahdukset: »Eikö muuta? Sitten sulle kohta aukee auvon ukset kovan onnen koetetulle! Katso! Katso! Vapaa olet, vapaa sinä, vapaa minä, polkuasi omaa polet, yhdytähän ystävinä.»
Siihen riemun ja onnen tunteeseen, joka Antin pelastumisesta oli pulppuavana lähteenä virkistänyt hänen sydäntään, sekaantui muutakin, epäilyksiä ja otaksumisia. Hän oli heti, kun Antti ja Juhani hädästä päästyään toipuivat, huomannut Juhanin silmissä oudon ilmeen, joka koski sieluun asti, ja jonka hän luulotteli tietävän pahaa.
Vaikk' oisin tiellä silminnän, Hänt' en näe kumminkaan. Välissä vett' on, vuorelaa Ja kangas honkineen; Meit' aamu, ilta erottaa, Ehk' yökin varjoineen. Aamu. Koi jo ruskopiskuloilla Idän pilvet kirjoaa, Pensaill', lehti-silmikoilla Kastehelmet kimaltaa. Ilovirttä linnut raikuu, Puusta puuhun lennellen, Tuhat riemun ääntä kaikuu, Vaietessa tuhanten.
Niin hän lausui, mutta myhäellen neito Yhä katsahteli koillisehen kauvas, Huuliltansa kuului toki sanat: »Kontiolan päivä, voiton, lemmen päivä, Pysy pyhänä mun muistossani aina!» Tuohon uljas Tommi, otsal riemun loiste: »Pysy muistossani, sinä päivä jalo! Keltä sain mä käsivarsihiini voiman, Työhön, toimeen uuden voiman? Ken mun silmäin Kirkasti?