United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Harhat haihtuvat. Lapsonen käy vuoreen kauemmas. Auringon silmä ei sinne näy. "Manaan lähditkö, laps, kotoas!" Kiveen leikatut kirjaimet, outoin aikojen piirrokset, himmeät näyt ja kuvahaaveet seinistä katsoo kuin kalman aaveet. Mut ei kuolleet ne olleetkaan aikojen piirrokset nuo.
Musta henki, tiedä se, Jumala antoi joka lapsellen Enkelin, joka näkymättömänä Alati hoitaa, suojelee ja turvaa Pienoista lasta, päivin sekä öin. Kuin laps on vaarassa ja kuin se lankee, Niin ottaa enkel' lapsen syliinsä, Ett' ei se loukkaudu. Milloin tulen Tai veden vaara uhkaa, puhaltaa se Taivaallisella hengellään pois liekit Ja kantaa pienokaisen yli virran. Kuin lapsi tekee syntiä, niin itkee Tää enkel' oikein sydämmellisesti, Ja kyynelensä vuotaa lapsen poveen, Herättää omantunnon nukkuvan. Se ään' on, jot' ei kuule kenkään muu, Vaan se tok' aina kuiskaa: armahainen, Sä puhdas, hyvä ollos! Jumalaa Sä pelkää!
Ja silloin seisoi hänen vaimonsa hänen edessään, laps käsvarsillaan, sen kohoitti ylös äännähtäin: "Totisesti, totisesti sanon minä sinulle, joll'et Jumalan valtakuntaa lapsen tavoin ota vastaan, niin et sinne sisähän pääse!" Mutta hänen takanansa seisoi Vapahtaja, Jesus Kristus, joka sanoi: "Totisesti, totisesti sanon minä sinulle, tänään olet sinä minun kanssani oleva paradiisissa!"
Laps olin kun hän riensi pois, kun rauha päättihen, Vaan muistan muhkeen kulkunsa, mä aina muistan sen. Näkönsä, töyhtönsä, lakkinsa Ja silmäripseins varjoa; En koskaan sitä unhota Hän kuin olj herttainen.
Siks jos on maailma nyt mennyt harhaan, syy teidän on, on teistä etsittävä, ja siitä sulle totuuden nyt sanon. Kädestä Luojan, joka silmin sitä hyväilee ennen syntymistä, sielu kuin laps, mi itkee, nauraa, naljaelee, käy viatonna eikä tiedä mitään, vain ett' on Isän iloisen hän luoma ja mielellänsä huvitusta etsii.
Laps kun kynnelle kykyypi, Jaloillensa jaksaneepi, Sen jo kohta selvittävät Pitkin tietä piirtämähän, Pitkin kaikkia kyliä, Almua anelemahan, Etsimähän einettänsä. Siellä lapset sitten saavat Monta kurjoa kokea, Monta nähä nälkeäki; Siellä oppivat ololta, Tien ohessa ollessansa, Monta pahoa puhetta.
Kas, setä Marcus, kuinka rientää hän! En tiedä, rakas täti, mitä tahdot. MARCUS. Tule, Lucius, älä tätiäsi pelkää. TITUS. Hän ei tee pahaa; hän sua rakastaa. POIKA. Niin rakasti, kun isä Roomass' oli. MARCUS. Lavinian merkit mitä tarkoittavat? TITUS. Laps, älä pelkää. Jotain tarkoittavat. Kas, Lucius, kuinka sinusta hän pitää; Johonkin tahtoo sua kanssaan viedä.
Täm' oli kipua, juur kuolon kamppauksen kaltaista. Hän astui matalaan majaansa; laps itki täällä katkerasti. Hän oli jätettykin pimeään yksinänsä. Andreas meni ja asetti kynttilän akkunalle.
Vain meille sävelin soi laakso salaa! Kuin kadotettu laps oon Jumalan; hänestä luovuin, olin maailman. Mua kotiin kutsui silloin Isä parhain; kun saavun, syttyy tulet tähtitarhain, hän löydetylle pidot valmistaa, laps lahjat parhaimmat nyt hältä saa. Ma vannon valan, että tästä asti vain valon leirin vuoksi taistelen. Runoilee elämämme voittoisasti rakkauden korkeen veisun iäisen.
Hiljan heittänyt Hän turviin Jumalan on armahansa, Kun, herättäin hänt' unelmistaan, nyt Ov' aukenee, mies lumeen peittynyt Yöks anoo suojaa hänen majassansa. Hän katsoo katsomistaan. Kauhistain Sydäntä väristyttää hirmu jäinen. Se vieraita ei ole, veli vain, Laps yksien se ompi vanhempain Tuo hänen majaans' yöksi pyrkiväinen.