United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
HOMSANTUU. Herjetkää minua kiusaamasta, te kyykäärmeet; muutoin ei kunnian kukko laula. Heija, veija, voikkoset ja heija veija vennen; Missä on se rakkaus, jok' oli meissä ennen HOMSANTUU. Olisi minulla vain ase, niin kuoliaaksi sinut löisin tuohon paikkaan. TOPPO. Siinä vasta on kiukkupussi. RISTO. Karhun sappi sillä tytöllä on. HOMSANTUU. Karhun sappi ja kynsissä kymmenen viikatetta.
Pitkät ajat oliwat kaikki talon elinwoimat, maantuotteet, karjan=annit ja rahat käytetty Kämälässä turhan kunnian ja loiston saawuttamiseksi. Kun kerran wanhat warat rupesiwat tirkkenemään eikä tuolle suurelle menolle wastaawia muita tuloja ollut kuin se, mitä maa antaa kowalle työntekijälle, niin kiireesti alkoi talo kallistua häwiötänsä kohden.
Emme, vastasivat kumpikin soturi hetkisen vaiettuansa, arvoisa herra, emme tiedä. Vaan me toivomme, että te suotte kunnian ilmoittaa sen meille, lisäsi Aramis mitä kohteliaimmalla äänellänsä, tehden mitä soreimman kumarruksensa. Hän sanoi täst'edes ottavansa muskettisoturinsa kardinaalin miehistöstä. Kardinaalin miehistöstä! ja miksi? kysyi Porthos vilkkaasti.
Hän on tosiaankin tehnyt hänen majesteetilleen suuren kunnian vertaamalla häntä patriarkka Aabrahamiin; mutta jätän arvaamatta, onko neiti Taube yhtä mielissään tästä vertauksesta. Sekaantua hänen majesteettinsa perheasioihin ... mitä pirua on Coyetilla kaiken tämän kanssa tekemistä? Se nyt on sitä myöten, miten kukin tahtoo.
RAKENNUSMESTARI. Ja nöyrille on luvattu, että he eivät tule kärsimään mitään vahinkoa, ei hengen, kunnian eikä omaisuuden puolesta. JETTER. Niin lempeätä! Oli se minusta kuitenkin kohta onnetonta, kun tuo herttua tuli kaupunkiin.
Vaikka hän olikin vaan kasvava poika, heitteli hän raskasta kivääriä niin voimallisesti ja samalla semmoisella menestyksellä, että kaksi jääkäriä tarmotonna keikahti laattialle. Kyöstin rinta aaltoili ja hänen muuten lempeissä silmissään säihkyi rohkeus ja taisteluhalu. Hänestä sopi sanoa, että nyt juuri vaarojen ja kunnian himo hänessä syttyi.
Mut niin nyt kasvava polvi Sulta jo johtoa saa tielle, mi kunnian on! Nousee aikakin uus: niin maass' on miehevä kansa, Ei suku ryömivä vain, eipähän orjia myös! Murheet pois! ei raukkana sun sovi kaihota karsaan Onnea naapurien, vaikkapa vertyvi maa: Rauha se unnuttaa, mut taistot kansoja joustaa, Nuorena säilyttää, intoa, tarmoa tuo.
Mitä te sanotte, parooni Tilling? kysyin minä. Olisin tahtonut antaa miehelle kunnian merkin, jolla hän olisi saanut koristaa urhoollista rintaansa, mutta samalla olisin tahtonut ampua kuulan hänen kovan sydämensä läpi. Molemmat oli hän yhtä hyvin ansainnut.
Minä olin, muistaakseni, niin huolissani yksin Yarmouth'inkin kunnian puolesta, että olin kovasti mielissäni, kun Steerforth, meidän ajaessamme sen pimeitä katuja myöden ravintolaan, sanoi, että, hänen päättääksensä, tämä oli hupainen, omituinen, kummallinen luola.
Mutta siitä asiasta en olekaan vielä mihinkään varmaan päätökseen tullut.» »Minä olisin luullut», virkkoi nuori herra, »että kun uskollisuus kuninkaalle ja uskonto on kysymyksessä, ei kukaan aatelinen eikä muu kunnian mies kauan voi epäillä, kummalleko puolelle on rupeaminen.»