vannasta

Päivitetty: 24. elokuuta 2026

Se imee ytimensä mehun sankarien luista, jotka lahovat vihannoivien sarkojen alla tuomiopäivään asti; ja välistä tapahtuu vielä nytkin, että kun aura uurtelee tuttua vakoa, kolahtaa sen rautaista vannasta vasten ruostuneita miekan kappaleita tai jokin muinoin jäntevän ja taisteluun harjaantuneen käsivarren haurastunut jäännös.

Zacharias Topelius - Välskärin kertomuksia 3: Siniset. Pakolainen. Erään nimen varjo.