pelikaanista

Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025

Oli kuin olisi hallayö hiipinyt hänen kauneutensa kukkien yli, kasvot näyttivät pienemmiltä ja kapeammilta ja silmät olivat ikäänkuin vaipuneet kahteen syvään, tummaan kuoppaan, jotka sinertävänvalkeitten varjojen reunustamina näyttivät vieläkin suuremmilta. Bengt muisti satua pelikaanista, joka ruokkii poikasiaan omalla verellään...

Mathilda Roos - Näkymättömiä teitä: Runoelma elämästä